Kati Puranen
, yksi ohjaajista. Myös oh-
jaajien omat lapset ovat mukana ker-
hossa.
Leikkilähetin laaja työmaa
SPR:n leivissä Lapissa leikkilähetti-
nä työskentelevä
Raili Pokka-Mattanen
ei meinaa pysyä tuolissa kertoessaan
työstään. Kädet viuhtovat ja hymy kar-
kaa huulille.
– Lappilaiset ovat ottaneet uteli-
aasti ja innokkaasti vastaan minut ja
kerhotoiminnan, hän sanoo.
Etenkin pienissä kylissä toiminta
ja järjestäjät ovat usein vähissä, joten
matalan kynnyksen Terhokerho on
otettu ilolla vastaan. Myös vapaaeh-
toisia kerhonvetäjiä on löytynyt.
Pokka-Mattanen aloitti Lapin leik-
kilähettinä toukokuussa. Tarkoituk-
sena oli saada vuoden loppuun men-
nessä seitsemän kerhoa käyntiin. Näin
ei ole käynyt. Kerhoja on nimittäin jo
17 yhteensä neljässätoista kunnassa.
Leikkilähetillä on Lapissa vielä seitse-
män kuntaa valloitettavana.
Pokka-Mattanen pyrkii tapaamaan
mahdollisimmanmonet vapaaehtoiset
ja toimintaa suunnittelevat kasvok-
kain pelkän sähköpostivaihdon sijaan.
Se näkyy auton kilometrimittarissa.
Esimerkiksi haastatteluviikolla hän
on käynyt pitämässä suunnittelutyö-
pajan Utsjoella. Päiväkeikalle kertyi
pituutta 700 kilometriä, mutta tyhjin
käsin ei tarvinnut palata.
– Jos kaikki menee hyvin, Utsjoen
Terhokerho aloittaa tammikuussa. Ja
siitä tuleekin Suomen pohjoisin Terho-
kerho, Pokka-Mattanen iloitsee.
”Tämä on mukavaa!”
Sinetässämonitoimihallin siniselle lat-
tialle on teipattu kankaita, joiden pääl-
lä voi askarrella joulukortin tai koris-
teita. Lisäksi on eväspiste, jossa saa
tankata pipareita ja pillimehuja.
Juhana Ollila
, 4, liimailee keskitty-
neesti tähtiä punaiselle kartongille.
Vielä yksi. Ja yksi. Ja yksi.
– Tämä on mukavaa! Juhana sanoo
vieressä istuvalle äidilleen
Satu Olli-
lalle
. Isosisko
Nea
, 7, askartelee omaa
korttiaan vieressä.Ollilat ovat muka-
na ensimmäistä kertaa.
– Tarkoitus on kyllä ollut tulla mon-
ta kertaa, mutta lauantaina onmelkein
aina jotain menoa, Satu Ollila sanoo.
Juhanan kiinnostus kestää kahden
kortin verran, sitten seuraava askar-
telupiste ja salin nurkassa olevat puo-
lapuut vievät voiton.
Viereisellä askartelulakanalla vel-
jekset
Juhani
ja
Tuomas Kantola
värit-
tävät keskittyneesti paperipipareita.
Äiti
Marika Keskitalo
kertoo perheen
w
Ellen Alaviiri, Minea Alaviiri ja Roosa Helisten askartelevat joulukortteja.
Viereisellä sivulla siskokset Suvi ja Sini Alaviiri kertovat joulupukille
joululahjatoiveitaan.
w
Raili Pokka-Mattanen on Lapin
leikkilähetti.
olevanTerhokerhossa kolmatta kertaa.
–Mekin asumme vielä parikymmen-
tä kilometriä täältä Sinetästä syrjään.
On mukava, ettei tarvitse lähteä kau-
punkiin asti harrastamaan, Marika
Keskitalo sanoo.
Neljän aikaan oveen koputetaan ja
punanuttuinen joulupukki astelee si-
sään. Sali hiljenee ja jännitys alkaa tii-
vistyä. Vuorollaan lapset uskaltautu-
vat kertomaan pukille lahjatoiveita ja
saavat pikkujoululahjan.
Vinkkejä jakoon
Lapin ja koko Suomenkin Terhokerhot
kehittyvät ja hakevat vielä muotoaan.
Jokaisessa kunnassa toimintamyös on
omannäköistä.
Leikkilähetti Pokka-Mattanen ker-
too, että ensimmäinen vuosi menee
tutustuessa ja hienosäätöjä tehdessä.
Seuraavana vuonna toimintaa juurru-
tetaan. Esimerkiksi Sinetässä Terho-
kerho vaihtaa kevätkauden tapaamis-
päiväksi sunnuntain, joka on monelle
perheelle lauantaita helpompi päivä.
Pokka-Mattanen aikoo myös tuoda
kerhojen vapaaehtoiset yhteen, jotta
leikit ja vinkit leviävät kerhosta toi-
seen. – Ja tietysti haluan kiittää näitä kaik-
kia ihania ihmisiä, jotka tekevät arvo-
kasta työtä.
Kuva Matti Matikainen
19
