aihe, että miten vapaaehtoistoiminta
muka voi maksaa, eikös se ole ilmais-
ta työtä? Pidemmän päälle kaikenlai-
nen vapaaehtoistoiminta vaatii kuiten-
kin organisointia jatkuakseen, eikä se
ole ilmaista. Siksi Koko Suomi leikkii
-hankkeessakin pyritään luomaan ra-
kenteita, jotka tukisivat Terhokerho-
jen olemassaoloamyös kolmen vuoden
hankejakson päätyttyä.
KK
:
Järjestöiltä odotetaan esimer-
kiksi kunnollista perehdytystä, val-
mennusta ja palautetta. Palkitsemi-
sen pitää olla välittömämpää: kiitosta
yksittäisen tehtävän tai projektinpäät-
teeksi, eikä niinkään ansiomerkki 15
vuoden päästä.
MK:
Myös hallinnon järjestämiseen
pitää miettiä uusia keinoja. Useimmat
ihmiset eivät tuleMLL:n toimintaan is-
tuakseenkokouksessa, pitääkseenpöy-
täkirjaa tai kirjoittaakseen raportteja.
Järjestönä me olemme tietysti tilivel-
vollisia toiminnastamme esimerkiksi
rahoittajille, mutta miten raportoin-
nin saisi hoidettua tavalla, joka ei tunnu
vapaaehtoisista liian raskaalta?
KK
:
Kiireettömyyden tunne jamata-
la kynnys osallistumiseen ovat aihei-
ta, jotka korostuvat Koko Suomi leikkii
-hankkeessa. Ne liittyvät yleisemmin-
kin vapaaehtoistoimintaan. Liika am-
mattimaisuus ja suorittaminen ei ole
hyvästä, sillä vapaaehtoistoiminnanpi-
täisi nimenomaanollapalkkatyöstä va-
paata aluetta. Osallistujien täytyy saa-
da kokea, että toiminta on mukavaa ja
he saavat siitä itselleen iloa – silloin he
tulevat uudestaankin.
Kolmannen sektorin rooli hyvin-
vointiyhteiskunnan ylläpidossa on
herättänyt paljon keskustelua. Mi-
ten te näette tämän?
MK:
Vapaaehtoistoiminnan ei ole mis-
säänolosuhteissa tarkoitus korvata jul-
kisia palveluita. Sen kautta tuotetaan
jotain, mitä ei muuten tuotettaisi.
KK
:
Parhaimmillaan järjestötoimin-
ta täydentää julkistapuolta ja auttaa et-
simään uusia tekemisen tapoja. Se on
iso kysymys: miten julkinen, yksityi-
nen ja kolmas sektori voisivat toimia
paremmin yhteen.
MK:
Esimerkiksi lastensuojelunpuo-
lella on kehitetty perhekeskuksia, jot-
ka yhdistävät julkiset palvelut ja järjes-
töjen organisoiman vertaistoiminnan.
Tällaisen yhteistyön kautta saadaan
madallettuaperheidenkynnystähakea
apua. Kun vaikka MLL:n perhekahvila
sijaitsee saman katon alla kunnallisen
perheneuvonnan ja sosiaalityön kans-
sa, palveluiden välillä on helppo liik-
kua ilman tunnetta leimautumisesta.
KK
:
”Luulisitko saavasi apua, jos si-
nulle sattuisi jotain?” Jos ihminen voi
vastata tähän kysymykseen myöntä-
västi, hänellä sanotaan olevan sosiaa-
lista pääomaa.
MK:
Sen sijaan kokemus siitä että
pyytää apua eikä saa sitä, vähentää so-
siaalista pääomaa. Syntyy yhteiskunta,
jossa koheesio on heikkoa, ihmiset ei-
vät luota toisiinsa.
KK
:
Vapaaehtoistoiminnalla pääs-
tään lähemmäs ihmistä, ja se voi siksi
olla tärkeä luottamuksen rakentaja. Ih-
minen luottaa kaltaiseensa enemmän
kuin viranomaistoimintaan. Järjestöt
ovat parhaimmillaan juuri välittämi-
sen, vertaistuen ja nopean toiminnan
äärellä, kuten tämänKokoSuomi leikkii
-hankkeen vauhdikas alkukinosoittaa.
KokoSuomi leikkii onmonella tapaa
ainutlaatuinen hanke. Millaisia op-
peja, kokemuksia ja tuloksia te sil-
tä odotatte?
MK:
Väestörakenteemme onnyt ja vie-
lä pitkään sellainen, ettämeillä on suh-
teessa lapsiinpaljon ikäihmisiä – joskin
terveitä, reippaita ja voimissaanolevia.
Tutkimukset viittaavat siihen, että per-
heet, joilla on tiiviit siteet isovanhempi-
en sukupolveen, pärjäävät paremmin.
Siksi tavoite sukupolvien yhdistämi-
sestä onkirjattuMLL:nkin strategiaan.
Tässähankkeessanouseehienosti esiin
se, että ihmisellä ei tarvitse olla omia
lapsia ja lapsenlapsia, jotta voisi ottaa
isovanhemman roolin.
Sukupolvien kohtaamiset liittyvät
myös kulttuuriperinteen siirtymiseen.
Esimerkiksi ryhmäleikit ovat perintei-
sesti sellaista kulttuuria, joka ei siir-
ry vertikaalisesti sukupolvien välillä,
vaan horisontaalisesti saman suku-
polven kesken. Siksi vuosikymmeniä
sitten lapsuuttaan viettäneille voi olla
hauska yllätys, että nykylapset leikki-
vät vieläkin samaa, tuttua leikkiä – eh-
kä uudella nimellä ja vähänmuokatuil-
la säännöillä.
KK
:
Järjestömaailmassa puhutaan
paljon osallisuudesta. Jos ihminen
voi itse osallistua päätöksentekoon
ja konkreettiseen tekemiseen, syntyy
myös aitoa omistajuutta tehtävään asi-
aan. Silti järjestötoiminnassakin men-
nään helposti siihen, että ihmisille sa-
nellaan liikaa paitsi mitä, myös miten
heidänpitäisi tehdä. Terhokerhoissa on
päästy kokeilemaan sitä, että tarjotaan
tilat ja puitteet, mutta annetaan ihmis-
ten itse keksiä se tekeminen. On kiin-
nostavaa kokeilla, voisivatko ylätason
tavoitteet toteutua, vaikka osallistujat
saisivat itse määrittää, millaista toi-
minta on.
MK:
Sekin on arvokasta, että Terho-
kerhoissa tehdään asioita yhdessä: ei
vain nuoret ja vanhat, vaan myös mie-
het ja naiset. Suomessa vapaaehtoistyö
onollut perinteisestimelko sukupuolit-
tunutta. Naiset osallistuvat enemmän
sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toi-
mintaan, kun taas miehet toimivat ur-
heilun puolella. Koko Suomi leikkii ei
varsinaisesti edusta näistä kumpaa-
kaan, ja parhaimmillaan hanke voikin
houkutella mukaan uudentyyppisiä
vapaaehtoisia.
"Ihmisellä ei
tarvitse olla
omia lapsia ja
lapsenlapsia,
jotta voisi ottaa
isovanhemman
roolin.
26
