Uutisia
TeemuKeskisarjamäärittelee
Suuri tammi -kirjan
esipuheessa tyylilajinsa. ”Kulttuurirahasto ei tilannut
minulta historiikkia, koska niitä on painettu jo useita.
Tarkoitus oli kuvata avarammin suomalaista kulttuu-
rielämää.” Keskisarja on todennut, ettei pysty teke-
mään kirjoja, joihin luonteettomat pökkelöt putoavat
kuin tyhjästä ammuskelemaan ja käskyjä jakamaan.
”Kulttuurirahaston historia kulki skandaaleista köy-
hänä”, mutta Suuren tammen kertomuksia hallitsevat
luonteilla siunatut hahmot.
Suuri tammi haarautuu kuuteen lukuun ja edelleen
muutaman sivun esseemäisiin kirjoituksiin. Keskisar-
jan keskeiset kysymykset ovat: Miten rahasto sai al-
kunsa? Mistä se sai ja saa pääomansa? Mikä on Kult-
tuurirahaston rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja
kuka siitä hyötyy? Miten rahaston jalo aate, suoma-
laiskansallinen henkinen ja taloudellinen viljelys, on
ymmärretty eri aikoina?
Vastaukset ovat vetävää tekstiä kulttuurista, rahas-
ta ja Suomen Kulttuurirahastosta.
Kiitos hyvästä vastuksesta
Sykähdyttävimmänkään aatteen puolesta ei voi tais-
tella ilman vastustajaa. Fennomaanien sitkein vas-
tustaja oli ruotsi. Se oli vielä 1920- ja 1930-luvulla
niskan päällä sekä yliopistossa että taloudessa. Epä-
suhta näkyi myös säätiöissä. Svenska kulturfon-
den kylpi seteleissä, kun suomenkielisen kulttuurin
puolustusvoimat kahlasivat vielä hiluissa. Suomikiih-
koisten ylioppilaiden laskelmien mukaan tilanne oli
20–1. Suomenkielisten kulttuurimarkka oli vaivai-
set viisi penniä.
Kesäyliopisto-nimellä tunnetun opiskelijaporu-
kan tyytymättömyys synnytti idean suomenkieli-
Suomen Kulttuurirahaston kaapeista ei löytynyt luurankoja, vaan huolella vaalittu
arkisto. Teemu Keskisarja kokosi arkiston helmet Suuren tammen tarinaksi.
Tarinaa
tammen juurelta
w
Vuorineuvos Heikki Huhtamäki ja hänen puolisonsa
Signe Huhtamäki lahjoittivat vuonna 1943
Kulttuurirahastolle Huhtamäki-yhtymän osake-
enemmistön. Kuvassa nuori Heikki Huhtamäki
Venäjällä 1917.
Teksti Heimo Hatakka
KUVAT SKR:n kuva-arkisto
Suuri tammi
Kertomuksia kulttuurista, rahasta
ja Suomen Kulttuurirahastosta
sestä kulttuurirahastosta. Kolmekymppinen maisteri
Lauri Aadolf Puntila
pani toimeksi. Puntila osasi kiivailla,
muttamyös taktikoida ja tehdä kompromisseja. Ei tullut
Suomalaista Kulttuurirahastoa vaan Suomen Kulttuu-
rirahasto. Kielisota ei kantanut nimeen asti.
Kateus avasi kukkarot
Kulttuurirahaston perustamiskampanjassa kaunaa ja
kateutta tarvittiin. Puntilan hittiotsikko kuului: ”Mil-
joonat virtaavat ruotsalaisiin kulttuuritarkoituksiin”.
10
