– Olen aina halunnut oppia
uusia taitoja. Sain eväät
kotoani antaumukselliseen itse tekemiseen ja työteli-
äisyyteen. Jo koululaisena jaoin lehtiä, olin kesätöissä
mansikkamaalla ja jäätelökioskissa. Arvostan käden-
taitoja, uutteruutta ja aikaansaamista.
Yo-merkonomi
Jaana Leivo
tuli lokakuussa 2001
kansainvälisestä yrityksestä kirjanpitäjäksi Kulttuurirahastoonhoitamaan apurahojenmaksatusta. Kun sih-
teeri
Lispe Palotie
siirtyi eläkkeelle 2008, Jaana peri hä-
neltä osan nykyisistä tehtävistään.
–Koordinoin ja kehitän apurahaprosessia. Toisinaan
tunnen olevani sen hermokeskus ja, mikä pahinta, kä-
velevä hakuopas. Neuvon sekä apurahan hakijoita että
saajia ympäri vuoden. Kun vastaan edelleen apuraho-
jenmaksatuksesta, keskustelenuseinmyösmaakunta-
rahastojen asiamiesten kanssa apurahoihin liittyvistä
periaatteista. Olen saanut olla mukana isoissa projek-
teissa kutenRahaston verkkosivujen ja sähköisen apu-
rahajärjestelmän kehitystyössä.
Jaana Leivo kuuluu Suomen UWC-toimikuntaan ja
hoitaaRahaston erityisapurahojen ja suurtenhankkei-
den työryhmien sihteerin tehtäviä. Hän huolehtii myös
vuosijuhlanulkopuolellamyönnettävien opintostipen-
dien ja rahapalkintojen valmistelusta.
–Olenoppinut näinä vuosina valtavasti. Rahaston vä-
en täydellisyyttä hipovat työtavat nostattavat hattua.
Täällä työ palkitsee tekijänsä.
ouhutaan tai ollaan vaan
– Olin pienenä kunnianhimoinen ja hyvin määrätie-
toinen, halusin olla hyvä miltei joka asiassa. Piirte-
lin, lauleskelin, kirjoittelin. Ompelin vaatteita, kudoin
villasukan varteen kuvioita raitojen sijaan. Lukiolaise-
na harrastin jazztanssia ja nykytanssia kiivaimmillaan
jopa kolme tuntia illassa, nuorempana rytmistä kilpa-
voimistelua ja jalkapalloa. Paikallisessa lehdessä keho-
tettiin edustusjoukkueen miehiäkin ottamaan mallia
vasemman jalan rintapotkuistani.
Monenlainen tekeminen on yhä keskeinen osa Jaa-
na Leivon elämää. Leivot asuvat itse rakentamassaan
paritalossaMyllypurossa. Siellä vietetäänyhteistä aikaa
suorittamatta, sieltä on lähdetty ja lähdetään yhdessä
lomamatkoille lähelle ja kauas. Ja harrastuksiin: puoli-
so Kai ja esikoinen Lauri jääkiekkokaukaloihin, Miika
kitaroineen bänditreeneihin ja Niini huilutunnille tai
taekwondo-harjoituksiin.
– Pojat ovat jo tahoillaan, mutta kannustamme hei-
tä edelleen harrastamaan. Itse käyn showtanssiharjoi-
tuksissa kerran viikossa. Hyötypyöräilen työmatkoja,
kävelen pitkiä lenkkejä Viikin luonnonsuojelualueella.
Siellä valokin on erilainen: kaikki kirkastuu.
– Sanailu, kirjoittaminen, on ihanaa, ja katsomossa
istuminen esitykseen eläytyen nautittavaa. Silti olen
vielämieluummin tekijä kuin kokija. Kiiruhdan hitaas-
ti. Osaan myös oleilla tekemättä mitään.
Jaana Leivo aloitti klassisen laulun opinnot vuonna
2001 Itä-HelsinginMusiikkiopistossa. Viime vuodet hän
on käynyt laulutunneilla Helsingin NMKY:n Musiikki-
opistossa. Laulumusiikin säveltäjistä läheisimpiä ovat
Mozart, Merikanto, Schubert ja Schumann.
– Sain kuin sainkin suoritetuksi C-kurssitutkinnon
keväällä. Pidin samalla ystäville pienen konsertin. Suo-
rituksia tärkeämpää on laulumatka, kehittyminen. Se
tuo hyvää mieltä.
Elämänkoulussa Jaana on oppinut kunnioittamaan
muidenkin arvoja ja mielipiteitä.
– Toisen näkemys oikeasta on yhtä arvokas kuinmi-
nun. On myös tärkeää kuulla ja kuunnella omia tun-
teitaan. Kun nämä ovat tasapainossa, arki on rakkau-
den juhlaa.
Jaana Leivonimeäämielimaisemikseenmeren ranta-
kaislikot, vihreyttä hohtavat sammaleiset satumetsät,
Lapin kairat ja sinertävinä siintävät tunturit.
–Nautinkaikesta kauniista. Katsonkauas, eteenpäin.
Laulumatkailija
Kulttuurisihteeri Jaana Leivo hoitaa
onnen apilaa. Sen lehtinä viheriöivät rakas
perhe, kiintoisa työ, suomalainen luonto ja
laulumatka.
Teksti Mariitta Hämäläinen Kuva Heikki Tuuli
12
Henkilökuvassa
