MirjamKalland
ja
KristiinaKumpu-
la
, miksi Koko Suomi leikkii -hank-
keelle on tarvetta ja kysyntää vuo-
den 2014 Suomessa?
MK
: Maailma on muut-
tunut sellaiseksi, että ih-
minen voi viettää yhä
enemmän aikaa yksin
ja olla yhteydessä toi-
siin lähinnä tekniikan
kautta. Ihmiseksi kasva-
miseen tarvitaankuitenkin
elävää vuorovaikutusta, ja erityisesti
pienet lapset kaipaavat konkreettista
yhdessä olemista ja tekemistä. Siksi lei-
killinen vuorovaikutus ja ennen kaik-
kea yhdessä leikkiminen ovat teemoja,
joita on äärimmäisen tärkeää nostaa
esiin.
KK
:
Yksi syy hankkeen
kiinnostavuudelle on
varmasti ihmistenkas-
vanut huoli lapsista ja
nuorista. Toisaalta nyt
pohditaanyleisemmin-
kin paljon sitä, mikä on
yksilön vastuu omasta ja
ympäristönsä hyvinvoinnista. Ihmi-
sillä tuntuu olevan kasvava tarve yh-
teisöllisyyteen, ehkä vastareaktiona
työelämän ja harrastustenkin yksilö-
keskeisyydelle. Tämä luo kysyntää uu-
sille tavoille osallistua, vaikuttaa ja luo-
da sitä yhteisöllisyyttä. Siitähän tässä
hankkeessa on kyse: ihmisten tuomi-
sesta yhteen.
Yksinäisyys ja perheiden ongelmat
ovat olleet tänäkin vuonna paljon
esillä.Miltä suomalainenhyvinvoin-
ti järjestöjen näkökulmasta näyt-
tää?
MK:
On erittäinpaljon lapsia ja perhei-
tä, jotka voivat todella hyvin, mutta po-
larisaatiokehitys näkyy tässäkin. Hy-
vin ja huonosti voivat ääripäät tuntuvat
olevan yhä kauempana toisistaan. Kun
peruspalvelut ohenevat, nemyös etään-
tyvät, jolloin heikommassa asemassa
olevien perheidenmahdollisuus saada
tukea hankaliin tilanteisiinheikkenee.
Jos apua ei saada ajoissa, ongelmat saat-
tavat kasautua ja kasvaa turhan isoiksi.
Tämänäkyyperheidenpahoinvointina.
KK
:
SPR:n vapaaehtoisilta on tullut
jovuosienajanviestiä yksinäisyyden li-
sääntymisestä. Ystävätoiminnan kaut-
ta tavoitetut vanhukset saattavat kokea
olevansa kuin vankeja kodeissaan, ja
turvataloihin tulee nuoria, joilla ei ole
yhtä ainoaa aikuiskontaktia. Vapaaeh-
toistoiminnalla voidaan lievittää yksi-
näisyyttä, mutta iso kysymys on, mikä
yhteiskunnan rakenteissa onvialla. Mi-
ten onmahdollista, että ihmiset jäävät
kokonaan yksin eikä kukaan puutu?
MK:
Väestön keskittyessä kasvu-
keskuksiin luonnolliset sosiaaliset si-
teet katkeavat. Muuttaja voi tuntea it-
sensä yksinäiseksi isossa kaupungissa,
ja maalle jäävän lähin vertaiskontak-
ti saattaa asua kymmenen kilometrin
päässä. Vanhemmuus kärsii verkos-
tojen ohenemisesta, sillä vanhemmat
tarvitsevat ympärilleen myötämie-
lisiä ihmisiä, joilta saa tukea, apua ja
kannustusta. Yksi Koko Suomi leikkii
-hankkeen tavoitteista on auttaa yksi-
näisyyttä kokevia löytämään toisensa.
KK
:
Seuraan verkossa
Humans of
New York
-nimistä valokuvaprojektia.
Siinä oli haastateltu naista, joka tunsi
olevansa yksinäinen. Kuulemma mo-
net patistavat häntä erilaisiin harras-
tuksiin tapaamaan ihmisiä, mutta ku-
kaan ei koskaan kysy ”mentäisiinkö
yhdessä”. Näinhän se juuri on – ei ih-
minen kaipaa niinkään systeemiä kuin
toisia ihmisiä, joiden kanssa tehdä asi-
oita. Tässämielessä on tärkeäämiettiä,
miten järjestötoiminnasta viestitään.
Onparempi sanoa, että täällä tarvittai-
siin jumppaohjaajaa tai ensiapukoulut-
tajaa, sen sijaan että pyydettäisiin ih-
misiä osallistumaan siksi, että he ovat
yksinäisiä.
MLL ja SPR ovat maamme suurim-
piin kuuluvia vapaaehtoisjärjestö-
jä. Mitä vapaaehtoistyölle kuuluu?
KK
:
Suosio on nousussa. Tutkimusten
mukaanerityisesti 15–29-vuotiaat ovat
halukkaita auttamaan vieraita ihmisiä,
jamonia kiinnostaa juuri lasten januor-
ten kanssa toimiminen. Syitä tullamu-
kaanonmonia, ainahenkisestä kasvus-
ta urakehityksen tukemiseen saakka.
MK:
Suomalaiset ovat itse asiassa
vapaaehtoisina poikkeuksellisen alt-
ruistisia. He haluavat nimenomaan aut-
taa muita, eivät niinkään saada itsel-
leen meriittiä.
KK
:
Isomuutos on tapahtunut siinä,
että nykyään ihmiset eivät lähde niin-
kään yleisesti vapaaehtoistoimintaan
kuin tekemään jotain tiettyä juttua. En-
nen markkinoitiin tulemaan mukaan
tekemään arvokasta työtä. Nyt pitää
sanoa, että jos olet kiinnostunut las-
ten kanssa leikkimisestä ja sukupolvi-
en kohtaamisesta, tule Terhokerhoon
kahvinkeittäjäksi, sadunkertojaksi tai
joogaohjaajaksi. Ihmiset haluavat tar-
kemmin määriteltyjä tehtäviä oman
kiinnostuksensa ja osaamisensa mu-
kaan. Uskon silti, että vapaaehtoistyös-
tä haetaan myös merkityksellisyyttä.
Ihmiset haluavat kokea olevansa mu-
kana jossain vähänomaa elämää isom-
massa, vaikka edistämässä suomalais-
ten lasten hyvinvointia.
MK:
Yhä enemmänonmyös tällaista
popup -vapaaehtoisuutta. Ihmiset ovat
mukana lyhytaikaisesti ja omilla eh-
doillaan. Ei se mikään huono juttu ole,
ja edelleen löytyy myös heitä, jotka si-
toutuvat pitkäjänteisemmin.
KK
:
Sitäkin näkyy, että ihmiset ovat
haluttomia sitoutumaan kolmeksi-
kymmeneksi vuodeksi, mutta saatta-
vat kuitenkin tehdä kolmekymmentä
yhden vuoden mittaista projektia
peräjälkeen.
Mitä uudenlainen asenne vapaaeh-
toistyötä kohtaan tarkoittaa järjes-
töjen kannalta?
MK:
Vaikka ihmiset sitoutuvat lyhyt-
jänteisemmin, kaikki ei voi olla pyräh-
dystoimintaa. Osallistujilla pitää säilyä
luotto siihen, että toimintaa on saata-
villa, kun sitä tarvitsee. Sekin on to-
tuus, että vapaaehtoistoiminta tar-
vitsee tukea ja ohjausta, jonkinlaista
järjestelmää, jonka puitteissa toimia.
Tämähänon se tyypillinen ihmetyksen
25
