Median ja kritiikin kriisi
nousi ykköspuheenaiheeksi
Keski-Pohjanmaan rahaston järjestämässä Kulttuurifoo-
rumissa Kokkolassa 25.10. Sytykkeitä keskustelulle tar-
josivat Keskipohjanmaa-lehden pitkäaikainen kulttuuri-
toimittaja
Raija Pelttari
sekä lehden kulttuuritoimituksen
nuorta polvea edustava
Anni Saari
. Heistä Saari kertoi Kult-
tuurirahaston järjestämästä kulttuurijournalismin mes-
tarikurssista, jonka osanottajat tutustuivat muun muassa
kulttuurilaitoksiin ja medioihin.
– Luennoitsijoista lähes jokainen puhui joko kritiikin tai
median kriisistä. On tutkimuksia, joiden mukaan kritiikin
määrä ei olisi vähentynyt lehdissä, mutta onmyös suurempi
kuva. Siinä näkökulma kapenee, koska sama kritiikki kier-
tää lehdestä toiseen. Kun sisältöjä lisäksi karsitaan, kritiik-
ki lähtee sivuilta ensimmäisenä.
Saari käytti AlmaMediaa esimerkkinä siitä, millä tavoin
median omistuksen keskittyminen saattaa vaikuttaa arvi-
oitavien kirjojen lukumääriin.
– AlmaMediassa Aamulehti on todennut haluavansamää-
ritellä, mitä Alman maakuntalehdissä arvioidaan. Jos näin
tapahtuu, kuinka käy kritiikeille, joissa käsitellään paikal-
listen kirjailijoiden kirjoja.
Hyvänä kehityksenä hän piti sitä, että kritiikki on laajen-
tunut sähköisille alustoille.
–Minusta kirjallisuuskritiikki on kuitenkin erilaista blo-
geissa kuinmediayhtiöiden julkaisemissa välineissä. Blog-
gaajat kirjoittavat siitä, mikä heitä kiinnostaa. Blogeissa
julkaistut kirjoitukset eivät mielestäni korvaa ammatti-
kritiikkiä, ja kuinka moni toisaalta löytää ne netistä. Sil-
ti netti on mahdollisuus, joka antaa uuden kanavan myös
kritiikeille, Saari sanoi.
Uutuuskirjailija, lahjakkuus vai ei?
Raija Pelttari piti valitettavana painettujen lehtien luku-
määrän vähenemistä myös sen takia, että kriittisesti kir-
joittava toimittaja leimautuu helpommin.
– Maakuntalehdissä on pula pätevistä kriitikoista. Toi-
mittaja kyllä väsää koulutuksensa ja ammattinsa ansiosta
sepustuksen, jossa hän kertoo kirjan juonen, mutta se ei ole
vielä arvostelu. Kirjat luetaan kotona kotitöiden lomassa.
Kirjailija on voinut työstää kirjaansa vuosia, kun taas toi-
mittaja lukee sen pikaisesti läpi ja kysyy tekemässään pa-
rin palstan uutisessa, tarvitsiko kirjaa todellakaan julkais-
ta, Pelttari kärjisti kirjallisuuskritiikin arkea.
Hänenmukaansa kriitikko on paljon vartijana erityises-
ti uutuuskirjailijoita esitellessään. Silloin kriitikon pitäisi
pystyä arvioimaan, onko kyseessä todellinen lahjakkuus.
– Usein unohdetaan kääntäjän osuus. Olisi tunnettava al-
kuperäisteos ja verrattava kirjaa siihen, vaikka ainakaan
päivälehdessä tähän ei ole aikaa. Minusta hyvässä kritii-
kissä ei avata liikaa juonta vaan taustoitetaan laajemmin
kirjailijaa, Pelttari sanoi.
Keskustelussa kirjailija
Jusa Peltoniemi
toivoi, ettei
kirjallisuuskritiikki pinnallistu sen takia, että kritiikki siir-
tyy entistä enemmän blogeihin.
– Kyky sijoittaa kritiikki johonkin laajempaan ympäris-
töön on aivan olennainen. Samoin on tärkeää ymmärtää
sisältä käsin esimerkiksi kirjoittamisen prosessia, Pelto-
niemi korosti.
w
Kokkolan Kulttuurifoorumissa oli sijaa myös
huumorille, vaikka kirjallisuuskritiikin tila huolestutti
monissa puheenvuoroissa. Tilaisuuden avannut Kari
Ilmonen (vas.) ja kirjailija Jusa Peltoniemi naurattivat
yleisöä muistelemalla edellistä kohtaamistaaan
pikkutunneilla Kokkolan yössä.
Kritiikki
talouden puristuksessa
Teksti ja kuva Jorma Uusitalo
Lehtitalot hakevat kustannustehokkuutta lopettamalla ja yhdistämällä lehtiä sekä
turvautumalla toimituksellisen sisällön tuottamisessa yhä enemmän yhteistuotantoon.
Kun samoja juttuja kierrätetään lehdestä toiseen ja samaan aikaan toimitusten budjetit
supistuvat, kärsijänä on myös kirjallisuuskritiikki.
9
