Asiaa lähemmin
tuntematta...
Antti Arjava
Yliasiamies
Vuonna 1931 Suomen tasavallan kansanedustajat
olivat visaisen kysymyk-
sen edessä. Hallitus oli esittänyt kieltolain lieventämistä niin, että mietojen
mallasjuomien myynti sallittaisiin. Kiistaa käytiin nyt siitä, oliko alkoholipitoisuudeltaan 2,25-prosenttinen mallasjuoma päihdyttävää. Tieteellisten
asiantuntijoiden lausunnot poikkesivat niin paljon toisistaan, että osa edusta-
jista halusi luottaa pikemmin omaan kokemukseensa. Kokemukset olivat tie-
tysti melko vanhoja, sillä edustajat eivät olleet voineet nauttia vahvaa olutta
sitten vuoden 1919, tai ainakaan eivät voineet tunnustaa sitä.
Keskustelun velloessa edustaja Bror Hannes Päivänsalo käytti puheen-
vuoron: ”Me kunnioitamme tiedettä, mutta jos aina olisimme seuranneet tie-
demiehiä, niin junassakaan ei voisi matkustaa. Sillä kun ensimmäistä junaa
suunniteltiin, pyydettiin Ranskan akatemian lausunto ja tiedemiehet pitivät
mahdottomana, että juna kestäisi sitä ilmanvastusta. Tiedemiehet erehtyivät
silloin ja ovat erehtyneet vieläkin. Sen tähdenmeidän onmuistettava, että jos
joku tiedemies sanoo, että olut ei juovuta, niin tulee toinen tiedemies, joka sa-
noo, että juovuttaa. Jos yksi tiedemies tutkii siellä, niin toinen tutkii täällä, ja
huomenna tulokset saatetaan kumota.”
Edustaja Päivänsalo tiesi, mistä puhui, sillä hän oli itse teologian tohtori. Äs-
kettäin helsinkiläisessä päivälehdessä kerrottiin tutkimuksesta, jossa amerik-
kalaisia talousjohtajia oli 10 vuoden ajan pyydetty arvioimaan pörssikehitystä
vuosi eteenpäin. Korrelaatio arvioiden ja todellisuuden välillä oli nolla. Saman-
laisia tuloksia on saatu politiikan asiantuntijoiden ennustuksista.
Nämä pohdinnat ovat Kulttuurirahastollekin elintärkeitä, koska käytämme
asiantuntijoita lähes päivittäin. Olemme kaikki asiantuntijoita jollakin alalla
ja diletantteja toisilla. Asiantuntija pystyy erottamaan ominaisuuksia, jotka
muilta menevät täysin ohi korvien (jälkimmäisestä esimerkkinä minä ja syk-
syn laulukilpailut). Toisaalta kun asiantuntemus on hyvin syvää, horisontti
kaivannon pohjalta alkaa helposti kaventua.
Varainhoidon maailmassa asiantuntijoita on verrattu sardiiniparveen, jo-
ka tarkkailee enemmän toisiaan kuin ympäröivää maailmaa. Siksi suurim-
mat voitot pystyy tekemään, jos uskaltaa ajatella eri tavoin. Meidän kaikkien
yhteinen ongelma on, että kun seurustelemme kaltaistemme kanssa, omak-
summe liian täydellisesti heidän ajattelutapansa. Samalla katoaa taju arvojen
ja viehtymysten erilaisuudesta.
Muistan seminaarin, jossa paheksuttiin kansanedustajia siitä, että he päättä-
vät tanssin rahoituksesta ymmärtämättämitään itse tanssimisesta. Myös yli-
opistossa kaikkein sovinnaisin pilkan kohde ovat poliitikot, jotka eivät kuun-
tele tutkijoiden aatoksia – vaikkei muusta oltaisi samaa mieltä, niin ainakin
tästä. Päätöksentekijöiden dilemma taas ei ole helpottunut sitten vuoden 1931.
Kulttuurirahasto olisi pulassa ilman asiantuntijoita. Sen vahvuus on eri-
laisten asiantuntijuuksien yhdistäminen: yksi spesialisti tasapainottaa tois-
ta niin, etteivät laajemmat näkökulmat unohdu eikä ajauduta osaoptimointiin.
Monimutkaisia kokonaisuuksia harvoin pystyy säätämään vain yhden silmän
varassa, olipa kyse teknisestä suorituksesta tai taiteellisesta vaikutelmasta.
Koulutamme asiantuntijoita, koska tarvitsemme heitä. Mutta se ei vapauta
oman järjen käytöstä. Päättäjä ei voi vedota neuvonantajiin sen enempää kuin
ajan henkeenkään. Asiantuntija neuvoo parhaan kykynsä mukaan, päättäjä
päättää, ketä kuuntelee, ja historia lopulta tuomitsee.
Ajatusten Bulevardi
27
