sissa. Tämä Terhokerho on kuitenkin
ainutlaatuinen tilaisuus, eikä sitä voi
laskea sivu suun, hehkuttaa ukkoker-
holainen ja isoisä
Keijo Nikula
.
Leikkiessämuistaa itsensä lapsena.
Tulee ilojen lisäksi mieleen omat ereh-
dyksetkin. Niiden kertominen lapsille
tuntuu tärkeältä. Kukaan ei ole täydel-
linen, ei edesmonia kymmeniä vuosia
elänyt. Kaikki voittavat jamyös häviä-
vät joskus.
Osa leikeistä on nykylapsille tuttu-
ja, osa on ollut heille uusia elämyksiä.
Terhokerhossa lasten leikkimaailma
rikastuu, kun leikkejä kehitellään pit-
kälti vanhemman sukupolven muis-
tin varassa.
– Tässä saa enemmän kuin antaa.
Kaikkein parasta on, kun lapsen kirk-
kaat silmät katsoominua. Lapset huo-
maavat, että tulevat vanhojen kanssa
juttuun. Ja me vanhat myös iloitsem-
me siitä, että on yhteys lapsiin, Keijo
Nikula pohtii.
Hengessä mukana ovat myös toi-
nen ukkokerholainen
Tuomo Frosti
se-
kä Eläkeliiton jaalalaiset aktiivit
Antti
Nurmi
ja
Pentti Keinänen
.
Leikkipaikka on kuin sadusta
Liikasenmäellä Jaalan kirkonkylän
keskustassa sijaitseva 1700-luvun
puolivälissä rakennettu ja kauniisti
kotiseututaloksi kunnostettu entinen
sotilasvirkatalo, Heikkilän kruunun-
puustelli, ja sen pihapiiri suorastaan
houkuttelevat leikkimään ja puuhaa-
maan vanhojen aikojen tapaan. Jaalan
Lions Clubin omistamassa talossa tun-
nelma on kuin
Mauri Kunnaksen
kirjo-
jen kuvituksesta. Ties vaikka jossakin
hiippailisi tonttu!
Elokuusta lähtienmäelle on kokoon-
tunut Terhokerhoon kerran kuussa li-
ki 30 henkeä leikkimään: puolet lapsia
ja puolet lasten vanhempia sekä eläke-
läisaktiiveja. Televisio ja muut nyky-
ajan vempaimet unohtuvat, kun leiki-
tään yhdessä.
Ensimmäisessä kokoontumisessa
elokuussa istutettiin talon viereen
tammi, Koko Suomi leikkii -hankkeen
rahoittajan Suomen Kulttuurirahas-
ton tunnuspuu. Vuosien mittaan voi
seurata taimen kasvua.
– Laitettiin paljon vettä, muistaa yk-
si pienimmistä.
Syyskuussa lennätettiin paperilen-
nokkeja, lokakuussa viriteltiin piha-
leikkejä jamarraskuussa keksittiin te-
kemistä tuvassa.
Kaikkien aikojen
mahtavin juttu!
Marraskuussa Jaalan Terhokerho sai
vieraakseen Koko Suomi leikkii -han-
ketta valtakunnallisesti organisoivan
projektipäällikön
Tarja Satuli-Kukko-
sen
Mannerheimin Lastensuojelulii-
tosta. – Olen käynyt tutustumassa syksys-
tä lähtien Terhokerhoihin niin Kola-
rissa, Kajaanissa, Lempäälässä kuin
Espoossakin. Tämä on työvuosieni
mahtavin juttu! Kaikki Terhokerhot
ovat erilaisia, erilaisissa paikoissa, eri
tahtiin kokoontuvia ja niissä tehdään
erilaisia asioita. Yhteistä kaikille on ilo
ja yhdessä olo, hän kuvailee.
Kymen ja Etelä-Savon alueiden leik-
kilähetin
Piia Kleimolan
hanke on pi-
tänyt liikkeellä koko syksyn. Alueella
on perustettu tai perusteilla tusinan
verran kerhoja.
– Joka puolella ollaan innostuneita.
Terhokerhoja järjestetään eri järjestö-
jen voimin. Myös koulut ovat jollakin
paikkakunnalla tulleet mukaan, Piia
Kleimola iloitsee.
Vastaisuuden Terhokerhojen puu-
hiksi Jaalan lapset ja vanhemmat ovat
esittäneet himmelien, kaarnalaivojen,
linnunpönttöjen, karjalanpiirakoiden
ja saunavastojen tekoa, piiloleikkiä,
piirtämistä, lumisotaa, mäenlaskua ja
mimiikkanäytelmiä. Ties vaikka kalas-
tettaisiinkin. Jaalassa kun on puhtaat
ja kalaisat vedet, ja järviä on paljon.
Liikasenmäellä järjestöjen ja yritys-
ten yhteisvoimin järjestämä perintei-
nen joulunavaustapahtuma oli kuin
omiaan Terhokerhon ylimääräisek-
si kokoontumiskerraksi. Pihapiirissä
höyrysi iso puurokeitin, lapset pääsi-
vät rekiajelulle, rakovalkea lämmitti,
ja saunatuvassa istui itse joulupukki
muorineen.
"Kaikkein
parasta on,
kun lapsen
kirkkaat
silmät katsoo
minua.
w
Piia Kleimola on Etelä-Savon ja
Kymin leikkilähetti.
Kuva Matti Matikainen
21
