3.
katsojan huomion samanlaisuuteen,
mutta myös hyvin pieniin eroihin, Salo
kertoo.
Valot, varjot ja pehmeys
tehostavat kuvaa
Valoilla ja varjoilla valokuvaan voi-
daan saada dramatiikkaa, luoda halut-
tua tunnelmaa tai tuoda esiin tiettyjä
piirteitä tai glamourin hehkua. Teho-
keinoa käyttävätkin erityisesti muoti-
ja mainoskuvaajat.
– Jyrkkä valaisu voi tehdä arkises-
ta kohtalokkaan, Merja Salo tietää.
Pehmeä valo häivyttää häiritse-
viä yksityiskohtia ja näyttää kohteen-
sa lempeänä ja ystävällisenä. Utuinen
valohämy luo romanttista tunnelmaa.
Mustavalkoisuus antaa klassisen vai-
kutelman.
Salo perehtyi muotikuvauksen kei-
noihin kootessaan kirjaa suomalaisen
”
Kauneus voi olla
yllättävää,
rosoistakin.
muotivalokuvauksen historiasta. Suu-
rin yllätys oli, ettei monia kuvaajia
kiinnostanutkaan muoti, vaan kuvan
muodot, liike tai vain mahdollisuus ku-
vata kauniita naisia.
– Muoti on välillä ollut vain erään-
lainen alibi muotikuvaajille, Salo vir-
nistää.
Ranskassa muotia valokuvattiin
jo 1800-luvulla. Suomessa muotiku-
vaus sai vauhtia 1920-luvulla, jol-
loin valokuvaus muutenkin yleistyi.
Muotivalokuvauksen kukoistusaikaa
Suomessa olivat sodan jälkeiset vuosi-
kymmenet, jolloin suomalainen vaate-
tusteollisuuskin eli menestysvuosiaan.
Neuvostoliiton ja idänkaupan romah-
dus 1990-luvun alussa muutti tilanteen,
eikä muoti tarjoa enää kuvaajille yhtä
paljon työtilaisuuksia kuin aikaisemmin.
– Kansainvälistyminen on onnek-
si helpompaa kuin aikaisemmin, ja
monelle valokuvaajalle elinehto, Salo
toteaa.
Suomalainen valokuvaus on tul-
lut tunnetuksi maailmalla erityisesti
Helsinki School –ryhmittymän kaut-
ta. Helsinki School perustettiin alun
perin viemään Taideteollisen korkea-
koulun valokuvataiteen opiskelijoiden
töitä kansainvälisille taidemessuille.
Kun todellisuus ei riitä
Aina kuvaajat, julkaisijat tai kuvauk-
sen kohde eivät koe, että todellisuuden
ikuistaminen riittäisi. Valokuvien kä-
sittely on kuulunut aina valokuvauksen
ammattilaisten arkeen. Ryppyjä, iho-
huokosia ja löysiä lihaksia poistetaan ja
korjaillaan, jotta kuvauksen kohteena
oleva ihminen olisi niin edukseen kuin
vain kuvassa voi olla.
Digitaalisuus on tehnyt korjauk-
set aikaisempaa helpommaksi, huo-
maamattomammaksi ja uskottavam-
maksi. Taitavasti korjatusta kuvasta
ei useinkaan näe, mitä sille on tehty.
Kun ennen tarvittiin saksia, liimaa ja
pensseliä, nyt riittää muutama napin
painallus. Muotikuvissa korjailu nä-
kyy siinä, että jo ennestään laihoista
malleista tehdään vieläkin laihempia.
Laihuus kun on länsimaisen kulttuu-
rin ehdoton kauneusarvo. Pituutta ve-
nytetään niin, että henkilöstä tulee lä-
hes luonnoton.
– Tässä on tullut jo seinä vastaan.
Loputon negatiivinen julkisuus lii-
an laihoista malleista ja anoreksiasta
ei ole muotialalle hyväksi, Merja Sa-
lo sanoo.
Esimerkiksi Espanjassa asiaan on
jo reagoitu, eikä tietyn painoindeksin
29
