erinteisesti kau-
neutta on pidetty
ylimpänä esteetti-
senä arvona ja tai-
deteoksia tämän
ar von parhaim-
pina toteutumis-
alustoina. Olemme
kaikki kohdanneet
kauniita taideteoksia: kuunnelleet val-
loittavaa musiikkia, katselleet ihastut-
tavaa maalausta, lukeneet vaikuttavan
runon. Kaikissa näissä esteettisen ar-
von – sanan yhdessä tärkeässä mielessä
kauneuden – määrä on korkea.
Mutta mitä kauneus ja esteettinen
arvo sitten lopulta ovat? Kauneushan
asetetaan usein kolmanneksi pilarik-
si kahden muun arvoalueen rinnal-
le: totuus, hyvyys ja kauneus. Ihmisen
todellisuuteen kuuluu pyrkimys tie-
toon; siihen kuuluu pyrkimys toimia
oikein ja vastuullisesti; ja lopulta sii-
hen kuuluu myös pyrkimys luoda ym-
pärille miellyttäviä asioita ja hakea vi-
suaalisesti ja auditiivisesti mielihyvää
tuottavia kokemuksia. On jopa väitet-
ty, että pyrkimys kauneuteen ja kau-
neudentaju kuuluisivat olennaisesti ih-
misen evolutiivisen taustan perusteella
ihmisluontoon.
Mikä on kaunista?
Kysymystä kauneuden perimmäisestä
luonteesta on pohdittu antiikin Krei-
kasta lähtien. Onko kauneus kohteessa
itsessään vai kohteen kokijoissa? Onko
kauneus asioiden oma ominaisuus vai
meidän tapamme kokea asioita. Kaik-
ki tunnemme hokeman ”Kauneus on
katsojan silmässä”. Tämä on esimerkki
subjektivistisesta näkemyksestä, jonka
mukaan kauneus palautuu kunkin yk-
sittäisen ihmisen kokemuksiin. Minä
saatan pitää jotakin maisemaa tai tai-
deteosta kauniina, sinä et. Subjektivis-
tisen käsityksen mukaan ei ole mitään
keinoa ratkaista kiistaa; ei ole edes jär-
kevää yrittää ratkaista sitä, koska ih-
misten mieltymykset ilmiselvästi vaih-
televat.
Mutta on myös pyritty löytämään
yleispäteviä kriteereitä asioiden kau-
neudelle: jonkinlaiseen harmoniaan
tai symmetriaan on usein viitattu, ja
kultainen leikkaus on ollut malliesi-
merkki harmonia-periaatteen toteutu-
misesta. Mutta vaikka saatammekin pi-
tää monia jossakin mielessä harmoniaa
toteuttavia asioita kauniina, kauneuden
yleispäteväksi määritelmäksi harmoni-
asta ei kuitenkaan ole. Kauneudessa on
liian paljon vaikutelmanomaisuutta
jotta sen voisi vangita matemaattiseksi
periaatteeksi. Ainakin joissakin tapa-
uksissa kauneuteen kuuluu välittömyys
ja välitön aistimellisuus.
Keskeinen ongelma sanassa ”kau-
neus” onkin se, että sitä käytetään lo-
pulta erilaisissa merkityksissä – ei ole
yhtä kauneutta vaan useita. Tämä on
ollut filosofien perinteinen sudenkuop-
pa: oletetaan yhtäläisyyttä ja samuutta
siellä missä sitä ei ole. Se tosiasia, et-
TEKSTI Arto Haapala
Monenlaista kauneutta
Sana “kauneus” herättää meissä monenlaisia mielleyhtymiä. Asiat, jotka
ensimmäisinä tulevat mieleen, ovat taideteokset, luonnonkohteet ja
mikseivät ihmisetkin erilaisine ulkonäköineen ja pukeutumistyyleineen.
P
”
Onko kauneus
kohteessa
itsessään vai
kohteen
kokijoissa?
21
