kaikki voivat tietenkin esittää arvioi-
ta ja mielipiteitä, mutta kaikkien ar-
viot eivät ole yhtä hyviä, voivat olla
jopa vääriä. Taiteen esteettinen arvi-
ointi perustuu taiteen teorian ja histo-
rian antamiin kriteereihin ja kriteerit
on tunnettava, jotta vakavasti otetta-
via mielipiteitä voi lausua.
Kokemuksellinen ja
tietoperustainen kauneus
Näihin kahteen kauneuden lajiin voi-
daan viitata puhumalla ”helposta kau-
neudesta” ja ”vaikeasta kauneudesta”.
Myös termejä ”pintakauneus” ja ”syvä-
kauneus” on joskus käytetty. Vaikean
kauneuden tajuaminen edellyttää tie-
toa taideteorioista ja taiteen kehitty-
misestä yleisemminkin. Taidefilosofit
ovat puhuneet myös ”taiteen kategori-
oista”: vain sijoittamalla teoksen oike-
aan kategoriaan sitä voi ymmärtää ja
arvioida oikein. Impressionistista tai
kubistista maalausta on väärin arvioi-
da realistisen, tarkkaan esittävyyteen
pyrkivien maalausten kriteereillä. Jos
joku kritisoi
William Turnerin
tai
Pab-
lo Picasson
maalauksia tarkan näköi-
syyden puutteesta, hän käyttää vääriä
kriteereitä, on sijoittanut teokset vää-
rään kategoriaan. Taideteosten ja mo-
nien muidenkin kulttuurituotteiden
esteettinen arviointi vaatii asiantunti-
juutta, tietoa oikeista kategorioista.
Luonto on tässä mielessä suvait-
sevaisempi: mitään erityistä tietoa
luonnon kauneuden tajuamiseen ei
edellytetä. On tosin filosofeja, jotka
rinnastavat luonnon ja taiteen arvioin-
nin ja väittävät, että luonnon oikean-
lainen esteettinen arviointi edellyttää
luonnontieteellistä tietoa. Luonnon ar-
vioimisen kategoriat tulisivat siis tie-
teen puolelta. Tämä ajatus on kuiten-
kin monellakin tavalla epäuskottava ja
käy ristiin normaalien luontoa koske-
vien toimintatapojemme kanssa. Maal-
likon arvio metsän kauneudesta ei ole
sen huonompi kuin ekologin tai met-
sänhoitajan. Esteettisessä on kyse vii-
me kädessä kokemuksellisista asioita:
vaikutumme ikimetsän moninaisista
väreistä, puun runkojen paksuudes-
ta, luonnon äänistä, tuoksuista, tuulen
vireestä ihollamme. Maallikon, eko-
login ja metsänhoitajan kokemukset
ovat kaikki yhtä oikeita, vaikka perus-
tuvatkin erilaisiin tietopohjiin. Tärkeää
on se, että huomio kiinnittyy kohteen
omiin havaittaviin ominaisuuksiin.
Ne antavat meille aineksia kauneuden
kokemiseen.
Pintakauneus ja syväkauneus ovat
molemmat mitä tärkeimpiä hyvän ih-
miselämän osatekijöitä. Pintakauneus
ei ole vähempiarvoista tai edes vä-
hemmän syvällistä kuin syväkaune-
us. Luontokokemukset ovat usein hy-
vin voimakkaita ja tässä mielessä jopa
syvällisempiä kuin taidekokemukset.
Eron tekee tiedon ja käsitteiden asema
kokemuksen syntymisessä: syvä edel-
lyttää tietoperustaa, kokemus ei synny
ilman sitä. Näemme kubistisen maala-
uksen kauneuden vain kun katsomme
sitä kubismin kategoriassa ja tajuam-
me modernistisen runon vaikuttavuu-
den ja esteettisen arvon modernismin
kategoriassa.
Kauneutta on monenlaista. Kau
neus liittyy aina inhimilliseen koke-
mukseen, mutta kokemusten lähtökoh-
dat ja syntyedellytykset ovat erilaisia.
Tämä tekee kauneuden ongelmasta
entistäkin kiehtovamman.
23
