H
yvyys, totuus ja kaune-
us: filosofian klassinen
käsitekolmikko ja saman
ilmiön toisiinsa vaikut-
tavat puolet.
Olli Musto-
nen
pohdiskelee, miksi kauneus usein
irrotetaan asiayhteydestään.
-Se voi olla harhaanjohtavaa. Pu-
hutaan esimerkiksi kauniista hymystä.
Mutta mikä onkaan sen funktio? Onko
kaunis hymy murhaajalla vai pienellä
lapsella?”, Mustonen kysyy.
-Esimerkiksi ihmisen kauneus on
kapean esteettinen mitattava. Sellai-
sessa arvioinnissa on jotain julmaa. Ih-
minen voi olla kaunis monella tavalla.
Olennaista on kokonaisuus ja se, mitä
hän henkii. Rohkea, asialleen antautu-
va ihminen on kaunis.
-Kaikki suuri musiikki, esimerkiksi
Stravinskyn
Kevätuhri
kaikkine ro-
soineen, on kaunista. Ihailen taiteilija
Vincent van Goghin
suurta nerokkuut-
ta: hän otti mallikseen risaisia kenkiä
ja näytti maalauksissaan niiden kau-
neuden.
Beethovenin
musiikissa on sa-
moja elementtejä, jokin teema tai sävel-
kulku, jota joku voisi pitää kömpelönä.
Mutta rosoisuus voikin olla kauniim-
paa. Esimerkiksi Pastoraalisinfoniassa,
jossa säveltäjä on tuudittanut kuulijan-
sa F-duuriin, hän yllättääkin arvaamat-
ta D-duurisoinnulla. Se on huumaavan
kaunista. Musiikissa tasapainoisuus
saattaa olla laimeutta, ei lainkaan
mielenkiintoista eikä koskettavaa.
Suuri musiikki on kaunista
Kauneus tuottaa mielihyvää. Pianotaiteilija, säveltäjä ja kapellimestari
Olli Mustonen vaikuttuu musiikin rosoisistakin kauneuselämyksistä.
w
Olli Mustonen
myöntää, että sana
kaunis sopii kuvaamaan
vaikuttavaa ja
koskettavaa musiikkia,
mutta: -Varoituskellot
alkavat kyllä soida, kun
kuulen jonkun sanovan
musiikkiteoksesta, että
se on ’kaunis kappale’.
TEKSTI Mariitta Hämäläinen KUVA Heikki Tuuli
24
