w
Left over – Jätetty, 2011
Sekatekniikka paperille
210 x 150 cm
Turun taidemuseo
yllä tunnetta, että jaksan tehdä kuvan
valmiiksi. Mietin, mitä on olla ihmi-
nen ja millaisia pettymyksiä hän ko-
kee. Naisena seuraan ulkonäön muu-
toksia sekä itsessäni että läheisissäni
eri tavalla kuin vielä viisi vuotta sit-
ten. Tajuan yhä syvemmin, miten lyhyt
elämä on, Saaristo sanoo.
-Itseironia ja huumori ovat hyviä
etäännyttämisen keinoja. Kohdistan
huumorin naishahmoon. Jo siitä tulee
kannanotto: nainen on iso ja hallitse-
va. Nainen tuijottaa häpeämättömästi
katsojaa. Katseen tärkeys juontaa var-
maan lapsuudestani.
Saaristo pohtii töissään yksilölli-
syyttä ja yksinäisyyttä; mikä on tur-
haa ja mikä tärkeää. Roolimallien
kääntäminen ylösalaisin tuottaa taitei-
lijalle iloa. Hän kuvaa usein myös vie-
raantuneen ihmisen kipukohtia.
-Liioittelu, groteskius, on tär-
keä ilmaisuväline. Sen avulla saan
helpommin sanottavani esille. Olen
muotopiirtäjä. Liioittelen muotoja ja
intohimoisesti yksityiskohtia. Olen tut-
kinut teoksissani myös naisen aggres-
sioita ja kostoa. Ilman groteskiutta ku-
vani voisivat olla piinaavia.
Monet naiskuvien aiheet Stiina
Saaristo on saanut lapsuutensa prin-
sessaleikeistä ja satukirjoista. Lukio-
vuosien haave toteutui tänä talvena,
kun hän sai valmiiksi ensimmäisen
kirjankuvitustyönsä. Metsäretki-satu-
kirja (Otava, 2013) liittyy Suomalais-
ten taidesäätiöiden yhdistyksen sa-
mannimiseen lastennäyttelyyn Amos
Andersonin taidemuseossa. Sen ilta-
sadun mittaiset tarinat on kirjoittanut
museon näyttelykuraattori, kulttuu-
ri- ja taidehistorioitsija
Susanna Luo-
jus
. Hauska kuvitus vetoaa lapsiin ja
aikuisiin.
Kaunis vai ruma?
-Kauneus ei ole pelkästään iloa. Siihen
voi liittyä hyvin vaikeita, syviä ja sini-
siä sävyjä, surua ja melankoliaa. Sievä
on myönteinen, mutta mitäänsanoma-
ton sana. Se ei sisällä mitään mausteita.
Minulle kauneus merkitsee universaa-
lia tasapainoa, rohkeutta
ja suvaitsevaisuutta.
Saariston omakuvien
nainen on lihallinen ja
paljaan inhimillinen
lapsiaikuinen. Turha-
maisen kulutusjuhlijan
ilme on tyytymätön ta-
varapaljouden keskellä:
tässä kitschin kuorrutta-
massa leikkimaailmassa
kyltymättömälle ei riitä
mikään.
Kauneus ja rumuus
saavat sisältöä ajasta ja
asenteista.
-Ihmisellä on luon-
tainen kauneudenta-
ju, mutta mieltymykset
voivat poiketa paljon-
kin toisistaan. Teosteni
naistyyppejä on joskus
sanottu rumiksi. Ym-
märrän sen, mutta se ei
ole mielenkiintoinen ei-
kä oleellinen komment-
ti. En ironisoi rumia ih-
misiä. Tuo ’rumuus’ on
minulle ennemminkin
lihallista lähest y ttä-
vyyttä. Ruma on rankka
ja mustavalkoinen, kolk-
ko ja yksioikoinen määritelmä. En pidä
kauneutta ja rumuutta vastakkaisina
ilmiöinä. Jos kaunis ihminen osoittau-
tuu ilkeäksi, hän voikin muuttua sil-
missäni ’rumaksi’.
Stiina Saaristo opetti kuvataitei-
lijoita Kulttuurirahaston muotoku-
vakurssilla kesällä 2011. Hän pitää
kaunisteltua muotokuvaa hilpeän sur-
kuhupaisena. Parhaimmillaan muoto-
kuvamaalari saa esiin ihmisen olemuk-
sen, säteilyn ja oman kauneuden.
Saariston lähipiirissä nuoret tytöt
ovat kauhistelleet hänen naiskuviaan.
-On järkyttävää, että elämme näin
pinnallisten ulkonäköihanteiden maail-
massa. Miksi vain tietynlaiset kasvot ja
vartalo ovat hyväksyttyjä ja kauniita?
Eivätkö tytöt tajua kuvamanipuloinnin
ja todellisuuden eroa? Kun olin pieni,
näyttelijät olivat ihmisen näköisiä. Nyt
esiintyjiksi kelpaavat vain kaunottaret.
Onko nyky-yhteiskunnassa enää lain-
kaan vanhenemista tai kuolemaa?, Saa-
risto ihmettelee.
-Elämme arvotyhjiössä. Moraali
käsitys on muuttunut. Nöyryys oli
aiemmin hyve. Nyt tilalle on tullut
aggressiivinen eteneminen uralla ja
elämässä, meiltä jopa edellytetään sitä.
Työelämässä pelataan valtapelejä. Us-
kollisuus parisuhteessa menettää mer-
kitystään. Tämä kehitys ei tee hyvää
maailmalle.
l
KUVA Yehia Ewais
34
