Rahasto on kansainvälistänyt suomalaista kulttuuri
elämää jo 70 vuoden ajan. Se alkoi myöntää matka-apu
rahoja heti sodan jälkeen kansainvälisen vuorovaikutuk-
sen edistämiseksi. Lukuisat stipendiaatit lähtivät hakemaan
virikkeitä ja luomaan yhteyksiä kansainvälisiin tiedeyhtei-
söihin varsinkin Yhdysvaltoihin, jonka nähtiin tuolloin tar-
joavan parhaat edellytykset huippututkimukselle. Taiteili-
jat tekivät opintomatkoja enimmäkseen Euroopan maihin.
Valtaosa hakemuksista tutkimustyöhön
Kulttuurirahasto otti käyttöön englanninkielisen haku
lomakkeen vuonna 2005. Kaksi vuotta myöhemmin sitä
käytti noin 3 % hakijoista. Ulkomaisia hakijoita oli 3,7 %,
ja apurahan sai 3,0 %. Vuonna 2009 jo noin 6,5 % sekä ha-
kijoista että saajista oli ulkomaalaisia. Myönnöt siis vastaa-
vat hakupainetta.
Kulttuurirahaston vuoden 2013 ulkomaiset apurahan
hakijat edustavat yli kolmekymmentä kansallisuutta. Eniten
hakemuksia tuli venäläisiltä ja kiinalaisilta. Heidän osuuten-
sa kansainvälisistä opiskelijoista on suurin myös Suomen yli-
opistoissa. Ulkomaalaisten osuus keskusrahaston hakijoista
(8 323 hakemusta) ja saajista oli noin 8,5 %. Hakijoista 78 %
tekee tieteellistä tutkimusta. Noin kolmannes ulkomaalai-
sista hakee apurahaa biotieteiden, biolääketieteen tai maa-
talous- ja metsätieteiden tutkimukseen, useimmiten väitös-
kirjatyöhön.
Ulkomaisille hakijoille voidaan myöntää apurahoja sekä
keskusrahastosta että maakuntarahastoista.
– Apurahoja myönnetään myös nimikkorahastoista,
elleivät niiden ohjesäännöt nimenomaan estä sitä. Joissa-
kin yleensä melko vanhojen nimikkorahastojen määräyksis-
sä tuki halutaan osoittaa Suomen kansalaiselle tai äidinkie-
leltään suomalaiselle. Maakuntarahastojen apurahoituksen
perusedellytyksiä ovat hakijan tai aiheen yhteys maakun-
taan. Maakuntarahastot tukevat omaan maakuntaan kohdis-
tuvia ja siellä asuvien hakijoiden hankkeita, Lassila sanoo.
Kilpakenttänä koko maailma
Suomen korkeakoulutuksen arkea sävyttää kansainväli-
syys. Lähes 16 000 ulkomaalaistaustaista opiskelijaa suorit-
taa täällä tutkintoa. Lisäksi Suomeen tulee vuosittain noin
8 000 vaihto-opiskelijaa.
Helsingin yliopiston strategisena tavoitteena on kuulua
vuoteen 2020 mennessä maailman viidenkymmenen par-
haan yliopiston joukkoon. Yliopisto rekrytoi aktiivisesti
kansainvälistä henkilöstöä ja opiskelijoita ja parantaa käy-
täntöjä, jotka helpottavat heidän integroitumistaan yliopis-
toyhteisöön.
Helsingin yliopiston ensimmäinen vararehtori
Ulla-
Maija Forsberg
vastaa muun muassa yliopiston kansain-
välistymiseen ja koulutusvientiin, akateemiseen laadun-
varmistukseen sekä opetus- ja opintoasioihin liittyvistä
asioista.
– Kun pyritään tutkimuksen kentällä kärkeen ja myös
pysymään siellä, suomalaisten lisäksi tarvitaan myös kan-
sainvälisiä huippututkijoita. Heitä on vaikea saada: rek-
rytointi on tiivistä ja vauhdikasta peliä. Noin kolmannes
Helsingin yliopiston tohtorikoulutettavista ja post doc -tut-
kijoista on muualta tulleita, Forsberg kertoo.
Kansallinen näkökulma ei enää riitä. Osaamisesta ja tie-
tämisestä käydään kansainvälistä kilpailua.
– Ulkomaiset opiskelijat ja tutkijat tuovat suomalaiseen
tieteeseen uusia ajatuksia, joita ei pienessä yhteisössä syn-
ny. Vastavuoroisesti he saavat meiltä uusia näkökulmia ja
kansainvälisiä kontakteja. Tuoreus ja luovuus vievät tiedet-
tä eteenpäin.
w
– Opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa
korkeakouluja kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön ja
rahoitukseen sekä ulkomaisten opiskelijoiden ja opettajien
rekrytointiin, Helsingin yliopiston vararehtori Ulla-Maija
Forsberg sanoo. Strategisena tavoitteena on aidosti
kansainvälinen, laadukas ja vetovoimainen korkeakouluyhteisö.
KUVA Heikki Tuuli
14
