mistautuneina, ja heillä oli selkeä pää-
määrä, mitä he haluavat tehdä, hän
iloitsee.
– Pari kolme laulajaa joukosta oli
sellaisia, joilla olisi edellytyksiä myös
kansainväliseen uraan. Toki äänellisiä
vaikeuksiakin ilmeni. Suomessa ei on-
neksi laulajilla tunnu olevan niin kiire
uran luomiseen kuin jossain muualla.
Lupaavatkin äänet ajavat itsensä lop-
puun ennen aikojaan tekemällä liikaa,
ottamalla liian raskaita rooleja ja mat-
kustelemalla siellä täällä.
Olaf Bär tietää, mistä puhuu, sillä
hän kävi itse läpi saman tien. Hän voit-
ti 1984 Walther Grüner -liedkilpailun
Lontoossa ja heti perään tuli toiseksi
ensimmäisissä Mirjam Helin -laulukil-
pailuissa. Se oli kova juttu rauhallisis-
sa oloissa kasvaneelle itäsaksalaiselle.
– Ääneeni iski krooninen väsymys,
joka johtui äkillisestä esiintymisten
määrän kasvusta. Pidin puolen vuoden
keikkatauon ja palasin opintojen ää-
reen. Onneksi se riitti palautumiseen.
Opin, että uran luominen vaatii malttia
ja joskus myös kieltäytymistä.
Mirjam Helin –kilpailusta hänelle
jäi hyvät muistot.
– Se pakotti opiskelemaan suuren
määrän ohjelmistoa ja antoi tilaisuuden
peilata omaa osaamistani muihin lau-
lajiin. Kansainvälinen kanssakäymi-
nen teki hyvää, sillä tulinhan suljetus-
ta DDR:stä. Mirjam Helinin persoona
jäi vahvasti mieleen; hänen elegant-
ti olemuksensa ja rakkautensa musiik-
kiin. Hän piti kilpailijoita ikään kuin
lapsinaan ja ilmaantui yllättäen kon-
sertteihini eri puolilla maailmaa vielä
pitkän ajan jälkeen. Se oli aina lämmin
kohtaaminen.
Kaunis ääni ei riitä
Olaf Bär sai musiikillisen kasvatuk-
sensa Dresdenin kuuluisassa Kreuz-
poikakuorossa. Jo vuoden kuorossa
olon jälkeen hän tiesi, että musiikki
on hänelle ammatti. Kuoro opetti yh-
teisöllisyyttä ja tarjosi uskonnollisella
kasvatuksella myös ulospääsyn DDR:n
ideologiasta.
– Solfaustaito ja musiikin ulkoa op-
piminen olivat kuoron antamat musii-
killiset avut, kuten myös laaja tyylilli-
nen skaala. Lauloimme paljon Schütziä
ja Bachia, ja siitä edettiin saumatta ro-
mantikkoihin ja uuteen musiikkiin, Bär
muistelee.
Vuonna 1978 hän kirjoittautui
Dresdenin Carl Maria von Weber -mu-
siikkikorkeakouluun. Oopperatyö näyt-
telemisineen kiehtoi. Sitten opettaja eh-
dotti, että koska hänen äänensä ei ole
kovin suuri ja hän on hyvä lausumaan
tekstiä, ehkä olisi parempi keskittyä
liediin.
Walther Grüner -liedkilpailun voit-
to toi resitaalin Wigmore Halliin. Le-
vy-yhtiö EMI:n edustajat olivat kuun-
telemassa ja tarjosivat sopimusta. Siitä
alkoi lied-taiteilijan ura.
– Olen ollut onnekas ja saanut teh-
dä urani aikana 19 lied-levyä. Se oli-
si nykyisessä levybisneksen tilanteessa
mahdottomuus. Nyt pitää olla myyvä
kansi ja olemus.
– Tekstin merkitys liedissä on aivan
keskeinen. Pelkkä kaunis ääni ei todel-
lakaan riitä, vaan runon merkityk-
set on koettava sisällään ja välitettävä
yleisölle selkeästi. Silti on pitäydyttä-
vä siinä, mitä säveltäjä on kirjoittanut.
Liian subjektiivisista painotuksista en
liedissä pidä.
– Kiehtovaa liedissä on kommuni-
koinnin suoruus: olet yksin lavalla, as-
tut ulos itsestäsi ja kutsut ihmiset mu-
kaan. Laulaja peilaa maailmankuvaansa
myös ohjelmiston valinnalla. Lied-illan
suunnittelu vaatii draaman tajua.
Koulutusta oopperan ehdoin
Oopperaunelmistaankaan Bär ei ural-
laan joutunut luopumaan. Hän oli vuo-
sikausia Dresdenin Semper-oopperan
solistina ja lauloi kolmena kesänä jo-
pa Bayreuthissa. Mozartin ja Straussin
lyyriset baritoniroolit ovat olleet hänen
suosikkejaan.
– En voinut silti mitään sille, että
lied-laulajan maine oli pinttynyt mi-
nuun. Teknisesti oopperassa ja liedissä
ei ole eroja, ja ongelmatkin kuten ää-
nenkäytön paineisuus ovat usein samo-
ja. Tyylillisesti ero on silti suuri. Lied
on pienten keinojen taidetta, ja siinä
on oltava kiinnostunut kirjallisuudes-
ta. Oopperassa ei taas pärjää, ellei tun-
ne vetoa näyttelemiseen.
Olaf Bär on sitä mieltä, että nykyi-
nen laulajakoulutus lähtee liikaa ooppe-
ran tarpeista, ja lied unohdetaan joskus
kokonaan, tai se jää marginaaliseksi.
– Niiden yhdistäminen rikastuttaa
molempia: ooppera saa lied-kokemuksen
kautta syvyyttä ja vivahteikkuutta teks-
tin tulkintaan, ja oopperan draamalli-
suutta voi hyvin hyödyntää liedissä.
Olaf Bär joutui muutama vuosi sit-
ten keskeyttämään oman laulamisensa
kurkkuun ilmaantuneiden ongelmien
vuoksi. Nyt ne alkavat olla voiton puo-
lella. Enemmän hän silti keskittyy pe-
dagogin työhönsä mm. Dresdenin mu-
siikkikorkeakoulussa.
Bär on asunut Dresdenissä koko
ikänsä. Miten elämä on itäisessä Sak-
sassa muuttunut yhdistymisen jälkeisi-
nä 22 vuotena?
– Kyllä meidän sukupolvemme on
erilainen kuin nuori. Yhteiskuntajär-
jestelmä ei voinut olla vaikuttamat-
ta siihen, miten me sosiaalisen elämän
koemme. DDR:n aikana kaikista Stasi-
urkkijoista huolimatta ihmisten kes-
kuudessa oli yhteisöllinen henki. Nyt
kaikkialle tullut kilpailu on tehnyt ih-
misistä itsekkäämpiä.
– Kulttuurisesti Dresden kuiten-
kin kukoistaa. Yhtä varma en ole itäi-
sen Saksan pienemmistä kaupungeista,
joista monet menettivät muutoksessa
teatterinsa ja orkesterinsa. Ellei lap-
silla ole mahdollisuutta kokea teatte-
rin tuoksua ja kuulla elävää orkeste-
ria, tie taiteen pariin myöhemmin on
vaikeampaa. Kulttuuri ei saisi olla vain
suurten keskusten etuoikeus.
l
13
