Löytynyt:
Patsaan mekko
S
uomen Kulttuurirahaston tukema Turun tuomio
kirkon keskiaikaisten pyhäinjäännösten tutkimus
projekti etenee suunnitellusti. Yli 160 näytettä on
jo ajoitettu. Yksi niistä on villamekosta, josta on
säilynyt vasen yläosa ja osa hihaa. Keskiaikaisten tekstii
lien, erityisesti villan kuituanalyysiin erikoistunut tutki
ja
Heini Kirjavainen
ryhtyi selvittämään sen arvoitusta
viime kesänä. Näyte paljastui harvinaiseksi löydöksi koko
Euroopassa.
– Pieni punavihreä mekko edustaa tyyliltään 1300- ja
1400-lukujen taitteen hienoa naisen muotipukua. Se on teh
ty pitkäkuituisesta ja silkkimäisestä, kenties englantilaises
ta kampavillasta. Hihan takaosassa on taidokas monien eri
kokoisten kiilojen leikkaus. Mekko oli aikuiselle aivan liian
pieni, mutta sitä on säilytetty piispa Hemmingin pyhäin
jäännösarkussa. Mekkoa lieneekin käytetty noin 130 senttiä
korkean Neitsyt Marian patsaan päällä. Pyhimyspatsaiden
pukeminen kuuluu katolisen kirkon perinteisiin edelleen,
Kirjavainen kertoo.
– Yllätyin siitä, että hihan takaosasta löytyneet pienet
keltaiset silkkilangan kappaleet ovat peräisin jo 1200-lu
vulta. Arvokasta silkkilankaa on ehkä säilytetty kauan va
rastossa, tai sitä on purettu vanhasta tekstiilistä ja käytet
ty uudelleen. Suurin osa sinisistä pellavaommellangoista on
1300-luvun loppupuolelta.
Loimen punainen väri on peräisin värimatarasta, kude
langan vihreys väriresedasta ja värimorsingosta. Nämä oli
vat yleisiä keskiajan ammattivärjärien käyttämiä värejä.
Mekon värit ovat säilyneet hyvin. Nekin paljastavat, ettei
mekko ole kuulunut katoliseen liturgiseen vaatetukseen.
Mekko oli ehkä koristeltu hopeapaljetein. Kankaan pie
net reiät saattavat kertoa, että paljetit leikattiin irti ja lähe
tettiin kuningas Kustaa Vaasalle uskonpuhdistuksen aikana.
Kirjavainen päättelee huolellisesta työn jäljestä, että
mekko on ommeltu luostarissa. Kun hihoja ja saumoja kor
jailtiin 1400- ja 1500-luvuilla, muodistajien taidot riittivät
vain leikkaamiseen ja kursimiseen valkoisella pellavalan
galla. Mekkoa ehkä pienennettiin toista patsasta varten.
Kuule Mua!
-Mitä nuori sanoo ja miten
se kääntyy teatteriksi?
H
anke toteutetaan yhteistyös
sä teatterialan ammattilais
ten kanssa, ja se on suunnattu
maakunnan 8.-luokkalaisille.
anke alkaa keväällä 2013 ja huipen
tuu keväällä 2014 valmistuvaan ”Kuule
mua!” -teatteriesitykseen. Tarkoitukse
na on kuulla nuorten ajatuksia kodis
ta, kodin tunteesta ja Kymenlaaksosta
kotina. Tavoitteena on osallistaa työ
pajatyöskentelyn ja sosiaalisen median
avulla yksi ikäluokka taiteen tekemi
seen ja teatteriesityksen valmistami
seen tavalla, josta harvalla heistä lienee
kokemusta. Samalla tuodaan myös esil
le se, että teatteri voi olla ja on muuta
kin kuin pelkkä katsomiskokemus.
Hankkeella halutaan saada koh
deryhmän nuoret pohtimaan itse ai
hetta, kotia, oman elämäntilanteensa,
näkökulmansa ja kokemuspohjan
sa kautta. Mikä Kymenlaaksosta te
kee kodin, vai tekeekö? Mikä Kymen
laaksossa on hyvää, mikä huonoa,
mikä rumaa, kaunista tai ainutlaa
tuista? Mitä on kymenlaaksolainen
kotiseutunne ja onko sellaista ylipää
tään olemassa?
Hanke mahdollistaa nuorten mieli
piteiden ja näkemysten kuulumisen ja
kuulemisen sensuroimattomina. Sel
keänä päämääränä koko prosessin ajan
on nuorten itsensä näköinen, heidän
näkemyksistään ja kokemuksistaan
koostettu esitys. Päämäärään pääse
mistä ovat edesauttamassa teatterialan
ammattilaiset. Hankkeen kummina toi
mii itsekin Kymenlaaksosta lähtöisin
oleva näyttelijä
Elina Knihtilä
.
Kymenlaakson rahastossa alkanut teatterihanke
tuo esille nuorten mielipiteitä ja näkemyksiä.
TEKSTI Mariitta Hämäläinen
14
Uutisia
