rinnakkaiseloon kyllästyttiin kasvanei-
den susivahinkojen takia, ja lähes koko
maan susikanta hävitettiin.
Kanta pysyi pienenä 1900-luvun
alun. 1950-60-lukujen taitteessa susi-
en määrä kasvoi, mutta metsästäjät rea-
goivat nopeasti itärajan takaa tulleeseen
susiekspansioon.
Mutta susi on taitava levittäyty-
mään. Kun edellisen vuoden pennut
jättävät lauman, ne vaeltavat pitkiäkin
matkoja, etsivät oman reviirin ja perus-
tavat lauman.
Filosofi
Michel Foucault
määritte-
lee vallan toimintana, vallankäyttönä.
Vaikka Foucault puhuu ihmisten väli-
sistä valtasuhteista, Lähdesmäki hyö-
dyntää hänen näkemyksiään.
– Vallankäytöllä tarkoitan metsäs-
tystä ja suojelua sekä susiasenteita.
Asenteita valottavat mm. lehdistös-
sä 1900-luvulla käyty susikeskustelu ja
suurelle yleisölle tarkoitetut eläintieteel-
liset tietokirjat. Aineistona Lähdesmäki
käyttää myös lainsäädäntöä, josta käy
ilmi, millaisen aseman ihminen antaa
eläimille ja yksittäisille lajeille. Riistan-
hoitoon liittyvä materiaali kertoo, mil-
laisiksi sudet on koettu ja millaista tie-
toa niistä on haluttu.
Eläinten valta
Mutta valtaa on myös eläimillä. Uusi,
vahvistumassa oleva yhteiskunta- ja
kulttuuritieteellinen eläintutkimus,
´Hu-
man-Animal Studies´
, tarkastelee eläimiä
aktiivisina toimijoina. Ihmiset kokevat
suden vallankäyttäjäksi, kun se toimii
vastoin ihmisen toiveita.
– Tästä toimijuudesta johtuvat ihmi-
sen ja suden välisen suhteen ongelmat.
Suden koetaan käyttäytyvän väärin,
liikkuvan väärissä paikoissa ja tappa-
van vääriä eläimiä.
Myös feministinen uusmaterialismi
tarkastelee sitä, etteivät ihmiset ole ai-
noita toimijoita.
– Esimerkiksi mikrobit ja hormonit
ovat toimijoita, jotka vaikuttavat ihmiseen.
Sudet toimivat normaalisti ja laji
tyypillisesti silloinkin, kun ne ha-
keutuvat reviirejä etsiessään ruuhka-
Suomeen. Susilaumojen oltua todella
pitkään poissa alue vain on asutettu
tiiviisti, ja nyt suden toimijuus ei ih-
miselle sovi.
Lähdesmäki kertoo, että historian
valossa sudelle on luonnollista elää myös
ihmisen lähettyvillä.
– Itä-Suomessa on oltu koko ajan
suurpetojen kanssa tekemisissä. Niis-
tä on koettuja haittoja ja niitä on seu-
rattu, mutta suhtautuminen ei ole ollut
yhtä kiihkeää kuin nyt Länsi-Suomessa.
Vuoden 1972 julkkiseläin, ”Hä-
meen susi”, on hyvä esimerkki eläi-
mestä historiallisena subjektina, ta-
pahtumia aiheuttavana toimijana.
Ihmisten lähettyville tullutta yksit-
täistä sutta jahdattiin pitkään. Jahteja
järjestettiin useita, ja niihin osallistui
yhteensä yli 100 ihmistä.
Kun susi saatiin kaadettua, tapaus
käynnisti ensi kertaa kriittisen lehtikir-
joittelun, jossa ihmeteltiin yhden eläi-
men laajamittaista vainoamista.
Seuraavana vuonna 1973 sää-
dettiin ensimmäinen laki su-
den suojelemiseksi.
Salakaatojen määrää ei
tiedä kukaan. Lähdesmäki
kertoo, että Englannissa on
havaittu salametsästyksen
takana olevan usein luok-
karistiriita.
– Mutta kun Suomes-
sa tapetaan susia salaa,
taistellaan byrokrati-
aa vastaan. Suomessa on
tietynlaista vastustamisen
kulttuuria.
Terve pelko on viisautta
Heta Lähdemäki sanoo ymmärtävänsä,
mistä negatiivisuus kumpuaa.
– Niin kaupungeissa kuin maa
seudullakin ihmiset haluavat vaikuttaa
elinympäristöönsä. Pelko on sitä, että
tajuaa voimattomuutensa. Nyt eletään
länsimaissa aikaa, jolloin ihmisen ei
tarvitse pelätä kovin monia asioita.
Susitutkijat sanovat, että sutta on
syytäkin vähän pelätä, terve pelko ja
varovaisuus on syytä säilyttää. Ku-
kaan ei voi sanoa, mitä susi tekee.
Kulttuurihistorioitsija Lähdesmäki-
kään ei yritä sitä selittää eikä ajat-
tele ratkaisevansa ihmisen ja suden
suhteen ongelmaa. Tutkimus saattaa
kuitenkin auttaa ymmärtämään, miksi
ongelmia on, mikä saattaa edistää eri
osapuolien yhteisymmärrystä.
– Kandivaiheessa mietin myös
eksoottisempia eläimiä ja eläintarha-
kulttuurin ja kolonialismin näkökul-
maa. Susiaihe on ajankohtainen, ja se
on sitä vielä pitkään.
– Yksittäinen susi on ohikulku
matkalla, mutta lauma on aina tullut
jäädäkseen.
l
Fil. maisteri Heta Lähdesmäki sai 27.2.
Aino ja Einari Haakin rahastosta
22 000 euron apurahan ihmisen ja su-
den välistä valtasuhdetta käsittelevään
väitöskirjatyöhön.
30
