B
anaaneja viljellään pääasiassa
Afrikassa, Kaakkois-Aasias-
sa ja Väli-Amerikassa. Lähes
kaikki viljelylajikkeet ovat
toistensa klooneja. Yksipuolinen teho-
viljely uhkaa lajikkeiden säilymistä.
– Plantaasien geneettinen saman-
laisuus altistaa banaanit kasvitaudeil-
le. Kohtalokkain on juuresta leviävä
sieni-infektio, panamatauti, joka tu-
hoaa kasvin imujärjestelmän. Kas-
vi kuihtuu ennen kuin se ehtii tuottaa
hedelmää. Tartunta tuhoaa koko plan-
taasin. Ainoa tapa voittaa taudit on ja-
lostus joko risteyttämällä tai geenisiir-
tomenetelmällä, mutta se on hidasta.
Panamatauti riehuu nyt Aasiassa ja
Afrikassa, ja sen pelätään leviävän
Keski-Amerikkaan. Aasiassa luonnon-
banaaneja uhkaavat hakkuut ja nyky-
aikainen maanviljely, sanoo maailman
johtaviin banaanitutkijoihin lukeutuva
merikapteeni
Markku Häkkinen
.
Häkkinen arvioi, että taudit hä-
vittävät tärkeimmät maailmankau-
pan Cavendish-lajikkeet tällä vuosi-
kymmenellä. Historia toistaa itseään:
yhtä huonosti kävi 1950-luvulla, jol-
loin banaanien tuotanto tukahtui Gros
Michael -lajikkeiden tauteihin. Onnek-
si silloin tilalle saatiin Kiinasta meille
tuttu Cavendish-lajike. Sitä korvaavaa
vastustuskykyistä, laadukasta ja mau-
kasta lajiketta ei ole vielä kehitetty.
Häkkisen mukaan luonnosta olisi pitä-
nyt etsiä vaihtoehtoja jo aikoja sitten.
Banaanikasveille
uusi sukupuu
Markku Häkkinen kiinnostui troop-
pisista ja subtrooppisista kasveista jo
ensimmäisinä merikapteenivuosinaan.
Jäätyään eläkkeelle hän ryhtyi päätoi-
miseksi palkattomaksi kasvitieteen
tutkijaksi. Hänen tutkimuksistaan on
julkaistu lähes 80 artikkelia kansain-
välisissä tiedelehdissä.
– Jo 1980-luvun lopulla näin Thai-
maassa banaanilajeja, joita en pys-
tynyt tunnistamaan. Huomasin, että
luonnonbanaanisuvun neljästä sektios-
ta kahta on tutkittu hyvin vähän. Löy-
sin mustan aukon, jota ryhdyin täyttä-
mään kymmenen vuotta myöhemmin.
Sitä ennen opiskelin kaakao- ja sitrus-
kasvien sukuja.
Musaceae-heimon eli banaanikas-
vien sukupuu piirrettiin yli sata vuot-
ta sitten hatarin tiedoin. Tiedeyhteisö
ei ole koskaan hyväksynyt sitä. Häk-
kinen aikoo luokitella banaanit uudel-
leen ja tehdä niistä monografian.
Markku Häkkinen työskentelee
vierailevana tutkijana Helsingin yli-
opistossa ja Kiinan tiedeakatemiassa.
Hän on ottanut kiinalaisia opiskelijoi-
ta mukaan kenttätöihinsä ja toimii tek-
nisenä neuvonantajana heidän väitös-
kirjatutkimuksissaan.
Häkkinen tekee yhteistyötä kym-
menien yliopistojen ja tutkimusyh-
teisöjen kanssa Euroopassa, Aasiassa,
Australiassa ja Yhdysvalloissa. Hän
luennoi seminaareissa, kongresseissa
ja yrityksissä eri puolilla maailmaa.
Muun muassa monikansallinen hedel-
mäyhtiö Dole on turvautunut Suomen
ainoan banaanitutkijan tietämykseen.
Tieteelle tuntemattomat lajit
odottavat löytäjäänsä
Löytöretkeilijä nauttii kaukaisten vii-
dakoiden koluamisesta. Häkkinen on
tehnyt 14 tutkimusmatkaa Borneoon,
Bruneihin, Thaimaahan, Malesiaan,
Vietnamiin, Kiinaan ja Indonesiaan.
Borneon banaanilajiston hän arvioi
selvittäneensä ainakin pääpiirteissään.
– Siellä on 2000-luvulla tuhottu
paljon alkuperäistä kasvustoa. Metsiä
on poltettu öljypalmun istutusta var-
ten, tutkija harmittelee.
Kulttuurirahaston myöntämä apu-
raha kattaa Häkkisen ensi syksyyn
ajoittuvan kahden kuukauden tutki-
musretken matka- ja elinkustannukset
sekä parin paikallisen apulaisen kulut.
– Indonesian saaristossa tunne-
taan huonosti luonnonbanaanilajeja.
Ne tarvitsevat tieteellisen kuvauksen.
Sumatralta on löytynyt muutamia la-
jeja, jotka minun toivotaan vahvista-
van ja kuvaavan. Sitten siirryn Jaaval-
le tutkimaan Bogorin kasvitieteellisiä
kokoelmia. Matkan mielenkiintoisin ja
vaarallisin osuus alkaa Papua-Uudes-
sa-Guineassa, joka on minulle melko
tuntematon. Kirjoitan tästä matkasta
useita tieteellisiä julkaisuja.
Tieteelle tuntemattomien lajien
tunnistamisessa Häkkinen käyttää
morfologiaa, muotoon perustuvaa me-
netelmää. Hän valokuvaa kohteen, ot-
taa siitä näytteiksi siemeniä ja juura-
konpaloja ja kirjaa noin 200 strategista
tietoa
Descriptors for Banana
-kirjaan.
Kansainvälistä nimistösäännöstöä on
noudatettava tarkasti. Kansainvälises-
sä kasvien nimirekisterissä on peräti
42 Häkkisen nimeämää ja tieteellisesti
kuvaamaa luonnonbanaanilajia. Kaik-
kiaan lajeja tunnetaan noin 70.
Kenttätutkimusten tavoitteena on
tieteellisen luokittelun lisäksi löytää
uusia lajeja, joiden perimästä voidaan
jalostaa tauteja kestäviä lajikkeita.
Vuonna 2001 Markku Häkkinen
lahjoitti kasvattamansa yli 50 luon-
nonlajin tutkimuskokoelman Helsin-
gin yliopiston kasvitieteelliselle puu-
tarhalle. Sittemmin se on siirretty
YK:n maatalousjärjestön kansainvä-
liseen geenipankkiin Leuveniin Bel-
giaan, jossa kokoelman geneettistä ma-
teriaalia säilytetään syväjäädytettynä
ja koeputkissa. Tarvittaessa siitä voi-
daan lisätä banaaneja tutkimusase-
mien käyttöön maailmanlaajuisesti.
Yli 200-vuotias Lontoon Linné-
seura on maailman vanhin edelleen
toimiva luonnontieteellinen yhdis-
tys, johon Charles Darwinkin kuului.
Markku Häkkinen kutsuttiin vuonna
2009 sen kunniakkaaseen jäsenistöön,
ja hänelle ojennettiin korkein itseop-
pineelle kasvitieteilijälle myönnettävä
palkinto, HH Bloomer -mitali.
l
Merikapteeni Markku Häkkinen
sai 8 000 euron apurahan
luonnonbanaaneja käsittelevään
tutkimukseen Indonesiassa.
27
