päämäärään, kannustivat ja auttoivat
toisiaan. He löysivät itsestään vah-
vuuksia ja huomasivat yllätyksekseen
onnistuvansa. Se oli palkitsevaa, jopa
pelottavaa.
Vankilateatteri kehittää vankien
itseilmaisua ja vuorovaikutustaitoja.
Teatterin tekeminen antaa rohkeutta
ja tuo vastuuta sekä omasta että ko-
ko ryhmän suorituksesta. Martikainen
korostaa, että vastuullisuus lisää yh-
teiskunnan turvallisuutta ja vaikuttaa
suoraan muun muassa vankien lapsiin.
– Toisten nahkoihin meneminen
luo perspektiiviä. Minä olen tässä, ja
ympärillä on muita. Vain teko on totta,
ja se vaikuttaa laajalti, Hannele Marti-
kainen sanoo. – Vankilateatterissa nai-
set tutkivat ja työstivät samalla elä-
mänsä keskeneräistä asioita. Teatteri
on kehittänyt myös vartijoiden ja van-
kien vuorovaikutusta.
Unelmat auttavat selviytymään
Kuntout tavaa teat ter ia on teht y
Euroopassa muun muassa nuorisovan-
kien ja mielenterveyspotilaiden kanssa
jo vuosikymmeniä. Vanajan avovan-
kilaosaston johtaja
Kaisa Tammi-Moi-
lanen
oli tutustunut ulkomailla van-
kiloiden näytelmäproduktioihin. Hän
ryhtyi suunnittelemaan soveltavaa ja
kuntouttavaa teatteritoimintaa nais-
vangeille vankilapsykologi
Marika
Jaarton
ja ohjaaja Hannele Martikai-
sen kanssa keväällä 2008.
– Ensimmäisen tapaamisen jälkeen
vartijoiden esimies sanoi minulle, että
Vanajassa sekä vangit että vartijat ovat
Punahilkkoja, jotka odottavat halon-
hakkaajaa pelastamaan heidät suden
vatsasta. Silloin oivalsin, että naisvan-
kien näytelmän pohjaksi sopii tietysti
Grimmin Punahilkka-satu.
Vangit punoivat käsikirjoitukseen
omia kokemuksiaan muun muassa pe-
tetyksi tulemisesta ja toisista huoleh-
timisesta. Susia on yhden sijasta neljä,
mutta selviytymistarina antaa toivoa.
Punahilkka ja Susien Maailma sisäl-
tää sadun, arjen ja unen tasot. Arjen
tasolla käsitellään naisten arkielämää
ja unen tasolla heidän uniaan ja unel-
miaan. Unelmat ohjaavat ihmistä
eteenpäin.
– Jokaisella on oikeus uuteen mah-
dollisuuteen, Martikainen muistuttaa.
– Elämäni merkittävimmän hetken
koin Punahilkan julkisessa kenraa-
liharjoituksessa, jota kaikki Vanajan
naisvangit olivat katsomassa. Näyttä-
möllä esiintyneiden vankitoveriensa
kautta he saivat takaisin palan oman-
arvontuntoaan ja tulivat näkyviksi –
eivät vankeina vaan ihmisinä.
Vallankäyttö ruokkii hyväksikäyt-
töä usein jo lapsuusvuosina. Shakes-
pearen Kuningas Learin fantasiamu-
kaelmassa naisvangit käsittelivät ah-
neutta, petosta, hylkäämistä ja murhaa
sekä sisarusparven suhteita koko elä-
män ajalta. Tästäkin vankilateatteriesi-
tyksestä tuli menestys.
Taide-elämykset eheyttävät
Hannele Martikainen kehittää kun-
touttavaa vankilateatteria Kulttuuri-
rahaston apurahan turvin.
– Ryhdyn purkamaan ja analysoi-
maan Punahilkan ja Kuningas Learin
työprosesseja sekä rakentamaan sel-
keää ja turvallista toimintamallia, jo-
ka ottaa huomioon erilaiset vankila-
muodot ja niiden rajoitukset. Pyrimme
aloittamaan pilottihankkeet mies-
ten avo-osastoilla, naisten suljetuilla
osastoilla ja lopuksi miesten suljetuilla
osastoilla. Olemme anoneet niihin ra-
hoitusta monista lähteistä.
Martikaisen mukaan taide ei ole te-
rapiaa, mutta taiteen synnyttämät elä-
mykset ovat terapeuttisia ja eheyttä-
viä. Vanki tarvitsee kokemuksia, jotka
valmistavat häntä vapauteen. Taiteen
tekemisen kautta Vanajan vankilate-
atterissa säilyi ajatus vapaudesta: nai-
set kuntouttivat itse itseään omasta va-
paasta tahdostaan.
Hannele Martikainen on toiminut
Suomen Kansallisoopperassa assis-
tenttina ja apulaisohjaajana sekä oh-
jannut ammatti- ja harrastajateatteri-
ryhmiä. Hän tietää, että työskentely
vankilaympäristössä vaatii ohjaajalta
toisenlaista otetta.
– Taiteellista kunnianhimoa pitää
olla, mutta ei henkilökohtaista. Vanki-
lassa ohjaaja ei ole teatterin keskiös-
sä. Monet vangit ovat ajautuneet elä-
mässään tilanteesta toiseen. Teatteria
tehdessään he valitsevat itse, mitä ta-
pahtuu, ja oppivat ilmaisemaan itseään
roolien suojassa. Keräämäni tiedon ja
kokemuksen avulla voin rekrytoida ja
perehdyttää eri taiteen alojen ammat-
tilaisia esityksiin tähtääviin vankila-
teatteriprojekteihin. Ne työllistäisivät
teatterin ammattilaisia ja muusikoita
ympäri maata.
Martikainen toivoo, että teatteri
vakiintuu vankiloihin kuntouttavak-
si toiminnaksi. Se on edullista ja vai-
kuttavaa.
– Haluamme aidosti kehittää osal-
listujien sosiaalisia ja itsetuntemuk-
seen liittyviä taitoja ja ehkäistä laitos-
tumista.
l
Musiikkiteatteriohjaaja Hannele
Martikainen sai 21 000 euron
apurahan taiteelliseen työsken-
telyyn sekä taidelähtöisen
työskentelyn toimintamallin
kehittämiseen ja toteuttamiseen
vankiloissa.
25
w
Taija Pekonen esitti nimiroolin
Kuningas Lear – Veljeni Kuningas
-näytelmässä.
KUVA Jukka Kotkanen
