tärkeämpää: ihmisten hyvinvoinnin
mittaaminen bruttokansantuotteella
vai brutto-onnellisuusindeksillä?
Taannu tai kehity
Palattuaan Japanista Kimanen ryh-
tyi suunnittelemaan vuotuista ta-
pahtumaa, jossa yhdistyvät taide ja
tiede, yksilö ja yhteisö. Kauniais-
ten Musiikkijuhlat tarjoavat mar-
raskuussa konserttien lisäksi esitel-
miä, seminaareja ja keskusteluja sekä
ajattomista että ajassa liikkuvista ai-
heista. Viime vuonna teemana oli
Onni, tänä vuonna Rytmi, rakkaus
ja filosofia.
– Filosof ia on rakkaut ta v ii-
sauteen. Ilman rakkautta ei ole mi-
tään.
Kimanen näkee, että maailma on
nopeiden ja suurten muutosten edes-
sä, mutta Suomessa sitä ei oikein vielä
oivalleta. Taloudellinen ja poliittinen
valta siirtyy velkaisista länsimaista
Aasian vahvistuviin suurvaltoihin.
Maailmanpyörää ohjataan lähivuo-
sina kolmiosta Tokio–Soul–Shang-
hai. Jo nyt Eurooppa on teknisestikin
vuosia Japanista jäljessä.
– Ihmiskunnan tulee säilyäk-
seen siirtyä rajattoman materiaali-
sen kasvun ihannoimisesta kohti on-
nellisuutta lisääviä henkisiä arvoja.
Siihen ei tiede, taide eivätkä poliiti-
kotkaan yksin pysty. Muutos edellyt-
tää laajaa yhteisöllistä ponnistusta,
Kimanen avaa festivaalinsa tarkoi-
tusta.
– Haluan yhdistää yksilölliseen
ja yhteisölliseen musiikkikokemuk-
seen myös laajempaa tiedollista poh-
diskelua. Kauniaisten Musiikkijuhlat
on kuin intiimi ranskalainen salonki,
jossa ajatukset ja tunteet saavat va-
paasti lentää. Kuudessa päivässä ei
voida selittää koko maailmaa eikä se
ole tarkoituskaan. Voimme kuitenkin
tarjota uusia näköaloja tähän hetkeen
ja tulevaisuuteen. Toivon, että esityk-
set antavat pohdittavaa myös juhlien
jälkeen ja rohkaisevat omiin jatkotut-
kimuksiin tiedon ja taiteen poluilla,
festivaalin taiteellinen johtaja sanoo.
– Ajattelevien ihmisten pitäisi
vahvistaa yhteydenpitoa ja myös tuo-
da mielipiteensä esiin. Niin monet ta-
hot pyrkivät tarjoamaan hetkellisiä
pakoteitä viihteeseen. Koen olevani
anarkisti kun sanon, että ainoastaan
korkeakulttuurin edustajat pystyvät
pelastamaan elämän edellytykset.
Seppo Kimanen tunnetaan terä-
vänä kolumnistina ja ilmeikkäänä
sanankäyttäjänä. Hän kirjoittaa par-
haillaan omaelämäkerrallista teosta,
jonka työnimenä on ”Elämä ja festi-
vaalit”. Se ilmestyy ensi vuonna.
– Minulle tekee hyvää ajatella,
mitä kaikkea olen 45 vuoden urani
aikana kokenut, muistella tapaamia-
ni tuhansia upeita ihmisiä ja pohtia,
mitä elämä itsessään on. Kirjoittami-
sen kautta saan mahdollisuuden itse-
tutkisteluun.
Enemmän
onnellisia amatöörejä
Musiikkia opiskelee Suomessa noin
50 000 soittajaa ja laulajaa. Ammat-
tiuraa ajatellen se on Kimasen mie-
lestä aivan liikaa. Vain harvalla on
toivoa kunnollisesta toimeentulosta
kotimaassa. Yhä useammat kansain-
väliset kyvyt kilpailevat suomalaisten
kanssa ammattiorkestereiden työpai-
koista. Opetuksen sisältöjen pitäisikin
tähdätä ensisijaisesti harrastustoimin-
taan. Poikkeuslahjakkuuksille taas tu-
lisi järjestää nykyistä yksilöllisempi ja
tasokkaampi koulutus.
– Näin pienen kansakunnan pitää
fokusoitua lahjakkuuksiin ja etsiä heil-
le tehtäviä.
Kimanen sanoo kärsineensä lapse-
na siitä, ettei saanut syrjäseudulla asu-
essaan soitonopetusta. Aluepolitiikka
on lisännyt opetuspaikkojen tarjontaa.
Ammattilaisuuden tavoitteluun
tarvitaan jopa kymmenen vuoden tii-
vistä opiskelua. Silti työllistyminen
on epävarmaa. Taiteellisesta tasosta ei
saa tinkiä, jokaisessa konsertissa on
annettava kaikkensa. Kilpailu on Suo-
messa kovaa, ulkomailla raivokasta.
Kimanen uskoo lujasti, että soitta-
minen tuo paljon iloa myös intohimoi-
siksi harrastajiksi jättäytyville, joita
hän kutsuu onnellisiksi amatööreik-
si. Hän on itse kokenut viime vuosina
toimistotyötä tehdessään, että jatkuva
kontakti taiteisiin kohentaa mielialaa
ja vastaa lenkkeilyn vaikutusta fyysi-
seen kuntoon.
– Taide tarjoaa loputtomiin mahdol-
lisuuksia mielen avartamiseen, ymmär-
ryksen kasvattamiseen ja elämän rikas-
tuttamiseen. Musiikki menee suoraan
niihin aivojen osiin, joissa onnellisuu-
den tunne sijaitsee. Virkamiesvuosina-
ni Lontoossa ja Tokiossa soitin kotona
aamuisin ja pitkän työpäivän jälkeen.
Ilman sitä työn ilo olisi kadonnut puo-
lessa vuodessa. Nykyisin soitan lähin-
nä itselleni. Tunnen, että menen tekni-
sestikin eteenpäin ja löydän sävellysten
tekstuurista koko ajan uutta.
l
18
