Orangerie
Stipendiaattien taidetta
ruokailusalongissa.
Petankin peluuta
syksyisessä puutarhassa.
19
Leipzigin yliopistossa pidettävään
paimentolaiskonferenssiin tapaa-
maan tutkijakollegoja ja tekemään
uusia tuttavuuksia sekä tietenkin
nauttimaan esitelmistä. Sitten mu-
seoihin tarkastelemaan hunneihin
liittyvää arkeologista materiaalia –
tällä kertaa kohteenani ovat Mainz,
Heidelberg, Nürnberg ja Stuttgart.
Neljän kuukauden työskente-
ly Schloss Wiepersdorfin taiteilija-
talossa antaa erinomaiset puitteet
Saksassa tehtävälle tutkimustyöl-
le. Vierailujen ja tapaamisten sekä
konferenssiosallistumisien suun-
nittelemisessa ja toteuttamisessa
on aikataulullista väljyyttä. Lisäk-
si usean kuukauden ajanjakso an-
taa mahdollisuuden toistuviin vie-
railuihin. Liikenneyhteydetkin ovat
erinomaiset. Parasta taiteilijatalon
työskentelyapurahassa on kuiten-
kin se, että siihen ei liittynyt han-
kalia yliopistojen välisiä, tutkijavie-
railujen järjestämiseen vaadittavia
hakuprosesseja ja byrokratiaa. Lin-
nassa on täysihoito, joten kaikki ai-
ka jää työnteolle.
Matkavalmisteluni keskeyt-
tää lounas klo 13. Jälleen ruoka-
pöydässä on eläväinen keskustelu.
Tälle kertaa entisen Itä-Saksan alu-
eella yliopistoissa taidekoulutuksen
saaneet ruotivat opetuksen paino-
pisteitä. Tarinoita lähimenneisyy-
destä voisi kuunnella kauemmin-
kin, mutta työt kutsuvat.
Katson illan esitelmäni kun-
toon ja tarkastan, että Powerpoint-
esitykseni toimii stipendiaattien
käyttöön varatussa juhlatilassa
olevassa video-projektorissa. Illal-
linen koittaa klo 18, ja viimeistään
tällöin kaikki kokoontuvat yhteen.
Joku ostaa linnan varastoista pul-
lon viiniä, ja ateria on täydellinen.
Suremme pimenevää syksyä, sil-
lä se estää illallisen jälkeen kesäl-
lä tavaksi tulleen petankin peluun.
Elokuvien katselu ja ”Musta Pekka”
tai pelkkä istuskelu ovat kuitenkin
osoittautuneet mainioksi tavaksi
kokoontua yhteen syysiltaisin.
Pidän esitykseni englanniksi
mutta kysymykset tulevat saksak-
si. Keskustelumme kahdella kielel-
lä jatkuu ensin asiapitoisena, mut-
ta pian päätämme jatkaa ajatusten
vaihtoa rennommassa tunnelmas-
sa juhlatilamme sohvilla. Samalla
kuulen, mitkä ovat maalaustaiteen
uusimmat villitykset ja millaisia ta-
rinoita saksalaisil-
ta kirjailijoilta ny-
kyään odotetaan.
Mielenkiintoinen,
opettavainen ja
antoi sa pä ivä
jälleen Wiepers-
dorfin taiteilija-
talossa.
l
Künstlerhaus Schloss
Wiepersdorfista
vastaa
saksalainen säätiö Deutsche
Stiftung Denkmalschutz, joka
ei itse myönnä apurahoja
mutta vuokraa tiloja useille
eri säätiöille, mm. Kulttuu-
rirahastolle vuodesta 2001
lähtien. Linnassa on työsken-
telytiloja noin 23 apurahan-
saajalle. Kuvataiteilijoilla on
käytössään 45–55 m² ateljee.
Säveltäjille varatuissa huo-
neissa on pianot.
Künstlerhaus Schloss Wie-
persdorf sijaitsee Branden-
burgissa noin 80 km Berlii-
nistä etelään. Wiepersdorfin
linna oli 1800-luvun alusta
runoilijapariskunta
Bettina
ja Achim von Arnimin
koti.
DDR:n aikana linna toimi
useiden kirjailijoiden työs-
kentelypaikkana. Linnassa
järjestetään konsertteja ja
muita yleisötilaisuuksia ja
linnan yhteydessä toimii
Bettina ja Achim von Ar-
nimin nimeä kantava koti-
museo.
