12
man sivun käyttänyt hyvän ja pahan
kahtiajakoa aiheenaan.
Claes Anderssonin mukaan näi-
den mielen kerrostumien löytyminen
on edellytys sille, että luova työ alkaa
sujua. On siis saatava kosketus lapseen
itsessä aikuisuuden pintakerrosten lä-
pi. Kuitenkaan inspiraatio tai flow ei
käskemällä synny. Miksi siis yhteyden
löytäminen on niin vaikeaa?
– Luova prosessi on jakomielinen
haaste, Andersson sanoo. – Yhtäältä se
kiehtoo ja houkuttelee mutta toisaalta
aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta. Itsesuo-
jeluvaisto sanoo, että ei ole vaaratonta
hypätä liian syvälle itseen, tuntemat-
tomaan. Ihminen aavistaa, että ei vält-
tämättä pysty tai halua tulla takaisin
tylsään arkeen, jos on saavuttanut iha-
nan, kaikkivoipuuden ja turvallisuu-
den maailman.
Luovuutta edesauttamassa
Moni taiteilija on mennyt jossakin
uransa vaiheessa lukkoon, luovuus
vain tyrehtyy syystä tai toisesta. Claes
Anderssonin mukaan jopa puolet luo-
vaan työhön käytetystä ajasta kuluu
erilaisten esteiden raivaamiseen.
– Vastarinnan eri muodot ovat jän-
niä ja ovelia, hän sanoo. – Vastus voi
olla sairaus, rakastuminen tai ryyppy-
kausi. Ehkä kuitenkin useammin pel-
ko luovuuden ehtymisestä tai siitä, et-
tei pysty saavuttamaan omaa parasta
tasoaan. Usein mietin itsekin, mitä
oikein puuhaan, kun en ainakaan näy-
tä kirjoittavan.
Andersson tukeutuu säännöllisyy-
teen ja viettää työhuoneellaan päivit-
täin 4–5 tuntia, enemmän tai vähem-
män työskennellen. – Kotona on joka
tapauksessa liikaa houkutuksia.
Mikä sitten luovuutta edesauttaa?
– Motivaatio ja päättäväisyys mer-
kitsevät hirveän paljon, Andersson
sanoo. – On oltava halu saada työ
valmiiksi, vaikka mitä tapahtuisi.
Tällöin ei ensimmäisen esteen koh-
dalla heti luovuta.
Lisäksi on saavutettava tietty mie-
lenrauhan tila ja rentous, joka saattaa
vaatia vetäytymistä tai irtiottoa. Ar-
jen hoidettavat asiat, puhelin pirise-
mässä, kiire ja muu levottomuus es-
tävät mielen rentoutumista. Ja hyvin
usein luovaa prosessia määrittää yksi
ylitse muiden: deadline. – Ilman dead-
linea ei syntyisi paljon mitään tekelei-
tä tähän maailmaan.
Taiteilijat painivat siis jatkuvas-
ti monenlaisten mörköjen kanssa. Jot-
kut niistä kummittelevat pään sisällä,
toiset ovat olosuhteista ja fyysisestä
todellisuudesta riippuvaisia. Taiteen
rakenteet ja instituutiot pystyvät rai-
vaamaan osan taiteilijan työtä vai-
keuttavista ulkoisista esteistä. Siihen
pyritään mm. useammaksi vuodeksi
myönnetyillä apurahoilla sekä taitei-
lijaresidenssitoiminnalla.
Claes Andersson sanoo: – Kaikessa
luovassa toiminnassa on oltava varaa
epäonnistua. Taiteen tukijoiden ja ra-
hoittajien täytyy hyväksyä se tosiasia,
että viidestä keskimäärin kaksi tai kol-
me epäonnistuu. Sekin on suhteellista:
joskus epäonnistumisena näyttäytyy
asia tai teko, joka on itse asiassa vain
liikkeellä ennen aikojaan, edelläkävijä.
Varman päälle rahojaan ei voi luovas-
sa toiminnassa sijoittaa. Pitää yrittää
vaistota sellaiset asiat, joita kannattaa
tukea.
l
”Kaikessa luovassa
toiminnassa on oltava
varaa epäonnistua.”
