dollista tehdä paljon sellaista, mikä
Suomessa jää väliin.
Tommi Toijan työpäivät alkoivat
lämpöisellä patongilla ja hyvällä kah-
villa ja jatkuivat pitkillä kävelylen-
keillä Hôtel Chevillonia ympäröivissä
metsissä. Vasta näiden uudenlaisten
aamurutiinien jälkeen alkoi varsinai-
nen päiväurakka työhuoneella.
Pakko tehdä sitä, mitä voi
Hôtel Chevillonin ateljeetilat eivät
pysty mitenkään tarjoamaan kaikkia
niitä laitteita ja välineitä, joita erito-
ten kuvanveisto vaatii. Suurten lait-
teiden kuljettaminen Suomesta on
myös hankalaa ja kallista, jopa mah-
dotonta. Se pakotti residenssitaiteili-
jan miettimään työskentelyään uudes-
taan. Tommi Toija kertoo: – Minulla
oli käytettävissä välineistä vain tiet-
ty perusarsenaali. Tekeminen muut-
tui sen vuoksi reliefimäiseen suun-
taan. Oli pakko tehdä sitä, mitä voi.
Sinänsä se oli hyvä, sillä olin jo aiem-
min Suomessa tehnyt pienempiä reli-
efejä mutta veistokset tuppasivat aina
viemään kaiken huomion ja ajan. Nyt
oli vihdoinkin hyvä mahdollisuus kes-
kittyä juuri reliefiin.
Toijan töiden sisältö ei radikaalis-
ti muuttunut Ranskassa, taiteilijalle
tunnusomaiset isopäiset ihmishahmot
seikkailevat myös Chevillonin aikai-
sissa töissä. Sisäisesti, kokemuksen ta-
solla sen sijaan residenssissä vietetyllä
ajalla oli merkitystä.
– Kyllä tuo puoli vuotta oli todel-
la vapauttava kokemus ja käänsi omia
totuttuja ajattelun ja tekemisen mal-
leja uusille urille, Toija sanoo. – Kun
on poissa kotoisista piireistä, tutuis-
ta työskentelytavoista ja aikatauluis-
ta, on sellaisen pakkokin jotain muu-
tosta saada aikaan.
Toijalla oli Hôtel Chevillonissa
työskentelyn aikana näyttely Suomen
Ranskan instituutissa Pariisissa. Li-
säksi syksyllä 2009 Galerie Forsblom
esitteli Toijan näyttelyn, joka koostui
lähes yksinomaan Ranskassa tehdyis-
tä töistä.
– Kaikki onnistumiset motivoi-
vat ja valavat uskoa omaan tekemi-
seen, hän sanoo. – Apuraha tai tällai-
nen residenssijakso saattaa olla juuri
se sopiva tuuli, joka sysää pikkuisen
eteenpäin hyvään suuntaan. Taiteen
tekeminen on prosessi, joka kuuluu
väistämättä elämääni. Haluan tehdä
työtä ammattitaiteilijana, mutta vä-
lillä siinäkin vaaditaan onnenkanta-
moisia.
l
w
– Miten kenelläkään voi olla siisti työhuone,
jossa työstetään yhtä teosta kerrallaan,
loputtomiin? ihmettelee Tommi Toija.
15
