20
Silta sieluun
e
Taide lääkitsee Kaunialassa
TEKSTI Arja Ukkonen KUVA Heikki Tuuli
Taiteen tekeminen ei vain piristä ja ilahduta
vaan kohentaa myös kuntoa. Tästä on vakuu-
tuttu iäkkäitä ihmisiä hoitavassa Kaunialan
Sairaalassa Kauniaisissa. Taiteen myötä on
syntynyt siltoja potilaan omaan sieluun sekä
potilaan ja hoitajan välille.
M
aalaten on purettu muistikuvia ja ajatuksia ja
harjaannutettu käden toimintoja. Musiikin,
tanssin ja kuvaelmien avulla on hersytelty
esiin elämyksiä ja liikuttu oman kyvyn mu-
kaan. Ajatuksia on koottu yhtenäiseksi ru-
noksi tai tarinaksi.
On huomattu, että muistoja on paljon, kunhan nämä rik-
kaudet saadaan houkuteltua esiin. Taideryhmiä odotetaan ja
kaivataan. Itse toimiessaan ja toimissa onnistuessaan potilas
tuntee itsensä arvokkaaksi.
– Toimintaa kaipasi. Tämä täytti sen tarpeen, vahvistaa
kuvataideryhmään osallistuva
Aarne Hallipelto
, 92.
Myös henkilökunta on saanut sykettä työhönsä. Hoito-
työ on saanut uuden ulottuvuuden.
– Kontakti potilaaseen on syvempi. Annettu diagnoosi ei
himmennä toimintaa, vaan näen potilaassa ihmisen, matka-
toverini, kokee runo- ja kirjallisuusryhmiä ohjaava sairaan-
hoitaja
Senja Ahvonen
.
Elämästä on tullut mielekkäämpää
Taideharrastusryhmät Kaunialassa ovat äskettäin Suomen
Kulttuurirahaston tukivaroin toteutetun parivuotisen Silta
sieluun -projektin hedelmiä.
– Projektin aikana huomattiin, että taideharrastus näkyy
potilaissa niin henkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin kohen-
tumisena. Potilaat kokevat elämänsä mielekkäämmäksi, ker-
too projektivastaava, osastonhoitaja
Kirsti Virta
.
Taiteen pariin johdatteli neljä eri alojen ammattitaitei-
lijaa, jotka ohjasivat taideryhmiä ja jakoivat oppiaan hen-
kilökunnalle. Nykyisin ryhmiä ohjaavat sairaalan työn-
tekijät sekä vapaaehtoistyöntekijänä kuvataitelija
Minna
Lilljakku
.
– Saan sosiaalisia kontakteja ja uusia ideoita niin paljon,
että tätä ei mitenkään voisi korvata rahassa. Ja olenhan mi-
nä sotavammaisten lunastamassa maassa saanut aika kalliin
koulutuksen. Jos voin näin antaa jotakin heille takaisin, se
on siltikin vähäinen panos, Minna Lilljakku perustelee va-
paaehtoisuuttaan.
