21
Taito on kehittynyt huimasti
Minna Lilljakku pitää taideryhmäläisiään lempeässä komen-
nossa. Jos joku noin 90-vuotiaista osallistujista epäilee, että
mahtaakohan jaksaa, Minna Lilljakku vaatii häntä olemaan
kunnossa – kauniisti hymyillen.
Puolentoista vuoden aikana Minna Lilljakku on havain-
nut, kuinka osallistujien kuvallinen ilmaisutaito on kehit-
tynyt huimasti ja kuinka tämä tuottaa iloa ja itsetunnon
vahvistusta tekijälle. Kun alkuun paperille jäljentyi maa-
lauspensselin tökkäyksiä, nyt pensseli kaartuu piirtämään
herkän puunoksan. Kukin ryhmän kuudesta jäsenestä maa-
laa itseään kiinnostavia aiheita.
– Meillä ei ole tarkoitus vain maalailla, tämä ei ole hupi-
ryhmä. Tavoite on kehittyä. Annamme kritiikkiä siitä, kuin-
ka on onnistuttu. Jokainen kokee tärkeäksi oppia, Minna
Lilljakku korostaa.
Kiinalaiset pensselit pysyvät kädessä
Kuvataiteilijan olisi huomattavasti hankalampaa ohjata, el-
lei hänellä olisi tukenaan toimintaterapeuttia.
Susanna Rau-
dasojalla
on terapeuttiset keinot auttaa maalareita saamaan
onnistumisen kokemuksia työskentelyssään. Työskentely it-
sessäänkin on merkityksellistä.
– Kuvataideryhmässä olo näkyy myös osastoilla. Lusik-
ka pysyy helpommin kädessä, muisti on parantunut, poti-
laat ovat sosiaalisempia ja nukkuvat levollisemmin, Susan-
na Raudasoja kertoo.
Kuvata ider yhmässä
maalataan kiinalaisin vä-
linein, koska nämä pens-
selit ja piirtimet pysyvät
hyvin kädessä. Minna Lill-
jakku on saanut kiinalai-
seen maalaamiseen oppia
kiinalaisessa taideyliopis-
tossa Tampereen ammatti-
korkeakoulun taidemaala-
ritutkintonsa lisäksi.
Taideryhmäläiselle se-
koitetaan valmiiksi värit
kuppeihin, ja hän saa vali-
ta mieleisensä. Jos sopivaa
väriä ei löydy, Minna Lill-
jakku sekoittaa uusia sävy-
jä niin kauan kunnes oikea
löytyy.
w
Kuvataiteilija Minna Lilljakku (vas.) keskittyy kuva-aiheen
ohjaamiseen ja toimintaterapeutti Susanna Raudasoja (oik.)
kunnoltaan usein vaihtelevan kuvataideryhmän osallistujan
kykyyn toteuttaa maalaustaan. Kuvassa Minna Lilljakku opastaa
Antti Lainetta ja Susanna Raudasoja Georgi Stepanowia.
Osastonhoitaja Kirsti Virta (kesk.) on juurruttanut taiteen
tekemistä ja kokemista Kaunialan Sairaalaan.
– Kun ikääntyneellä ihmisellä vaikutusmahdollisuu-
det omiin asioihinsa ovat sairauksien myötä vähentyneet –
ei pysty ehkä pukemaan, siistiytymään eikä liikkumaan –
on valtavan tärkeää, että voi päättää edes sen, millä värillä
maalaa, Susanna Raudasoja tietää.
Taideryhmän maalauksista aiotaan painaa kortteja. Yk-
si kortti on jo julkaistukin: Suomen Kulttuurirahaston vii-
me vuoden joulukortti Porotokka oli ryhmän äskettäin edes-
menneen jäsenen
Elo Rantalan
maalaama.
Minna Lilljakku ja Susanna Raudasoja ovat parhaillaan
kokoamassa kirjaa toimintatavoistaan – muillekin opiksi.
Opetusministeriön ja Sohlberg-säätiön tuella toteutettava
kirja valmistuu ensi vuonna.
Hyvää haluaa levittää muillekin
Sosiokulttuurisesta hoidosta on tullut Kaunialan sairaalan
erityisosaamisen ala, kun sairaalan alkuperäinen tarkoitus
– sotavammaisista huolehtiminen – on vähentymässä sodan
käyneiden ikäpolven siirtyessä ajasta ikuisuuteen.
– Olemme valmiit levittämään omaa osaamistamme kou-
luttamalla muita ja tarjoamalla sairaalaamme opiskelijoiden
harjoittelupaikaksi, Kirsti Virta lupaa.
Parhaillaan Kaunialassa kehitetään aistilaatikoita, joiden
avulla tuodaan elämyksiä niille, jotka eivät jaksa osallis-
tua ryhmiin. Potilaan omaan aistilaatikkoon kerätään juu-
ri hänelle tärkeitä asioita: tuoksuja, kosketeltavia materiaa-
leja, kuvia, meren kohinaa. Toiveissa on myös aistilaatikon
laajennettu versio, aistihuone, johon voitaisiin loihtia jopa
tähtitaivas.
Myös asiakastelevision käyttöä viritellään. Sen avul-
la potilas voi seurata talon ja ympäröivän luonnon tapah-
tumia.
l
w
Aarne Hallipelto pitää laivojen – erityisesti purjelaivojen
– maalaamisesta. Ne tuovat mieleen nuoruusvuodet
Makslahdessa, menetetyssä Karjalassa. Helvi Länsimäki
keskittyy taustalla omaan työhönsä.
w
Aarne Salo kokeilee,
tallentuisiko poro paperille.
