26
vattajien
Katri Purasen
ja
Taina Man-
nilan
taiteidenvälisessä ohjauksessa jo-
kivarteen syntyi 18 kylätapahtumaa, 5
työpajaa ja 8 näyttelyä, joista osa jää
pysyväksi. Hanke turvasi Jokinaisen
kokonaisvisioinnin, tuottamisen ja tek-
nisen suunnittelun: sateenvarjon, jon-
ka alla vaellus ja kylätaide takoutuivat
itsenäisiksi tapahtumaosioiksi.
Suomen Kulttuurirahaston 2010
myöntämä huomattava apuraha mah-
dollisti myös vaellustyöryhmän täy-
dellistämisen. Tämä tuntuu edelleenkin
suurelta lahjalta ja palkinnolta. Työ-
ryhmämme kasvoi kaikkiaan 20 henki-
seksi.
Ilkka Tolonen
ja ruotsalaiset
Jan
Johansson
ja
Fredrik Isaksson
tulivat
mukaan rantamuusikoiksi. Paikallinen
mieskaksikko, työtön
Ahti Hiltunen
ja
opiskelija
Juho Liikavainio
huolehtivat
lautan ja vaeltajien logistiikasta. Yhteis-
työ Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun
kanssa siunasi meitä nuorten tiedotta-
jien ja dokumentoijien tiimillä, joiden
työn tuloksena on syntymässä kym-
menen ääniteoksen sarja sekä tunnin
mittainen videokooste. Sisäisen doku-
mentointimme ansiosta Jokinainen on
tallentunut myös noin 15 000 valokuva-
na. Kukaan ei pysty arvioimaan tuhan-
sien katsojien verkkokalvoille ja kame-
roihin tallentuneiden kuvien määrää.
Suuren tiimin sitoutuminen projek-
tiin oli käsittämättömän hienoa. Rei-
jo rehki, sauvoi ja esiintyi koko kol-
men viikon ajan olkapää tulehtuneena.
Valokuvaaja-järjestelijä Lasse Hagman
juoksi aamusta aamuyöhön sääskipus-
kissa tapahtumia ikuistamassa. Hanke-
Katrin kanssa olimme jo aikoja ylittä-
neet t yöaikamme. Puhaltelen yhä
projektin jäljiltä palautumisen tunnet-
ta odotellen.
Unelma kohtaamisesta
ajattomuudessa
Viime metreille jatkuneen rakentami-
sen ja järjestelemisen jälkeen vaellus
oli hiljentymistä joen sykkeelle, kos-
kien kuohuille ja suvantojen laiskuu-
delle. Se oli havahtumista rantaviivaa
vartioivien puiden rivistöille, erämaa-
maiseman näkyville ja näkymättömille
kerrostumille, valojen ja värien leikille
kesätaivaalla. Vaellus oli antautumista
luonnon tahdille, virran voimalle, tuu-
len vastaan panevalle tahdolle, mistä
johtuen matkasimme paljolti öisessä
tyyneydessä. Söimme, joimme, runoi-
limme ja tanssimme nukahtaen lopul-
ta siskonpetiin Jokinaisen helmoihin
Kristiina Sunisen pitäessä perää.
Ihmisiä valvoi jokirannassa mei-
tä odottaen, kalamiehet juttelivat ute-
liaina, kyläläiset kutsuivat saunaan,
antoivat kalaa, hinasivat tarvittaessa.
Vuennonkosken niskalle meitä hinasi
vastatuulessa kaksi moottorivenettä ei-
kä Torniotakaan olisi saavutettu ilman
hevosvoimia. Katsojien määrä kasvoi
matkan edetessä. Kukkolankoskella las-
kuamme seurasi jo satoja ihmisiä hurra-
ten, peläten ja helpotuksen kyyneleen-
sä vuoksemme vuodattaen. Jokinainen
eteni kuin paraskin extreme-urheilija,
vaikka Muoniossa meitä oli uhattu sa-
noin: ”Äijäkoskesta ette kyllä selviä!”
Kävi niin kuin toivoimme. Vaellus
muodostui yhdeksi ennakoimattoman
väylän tahtiin soljuvaksi elämäksi, jo-
hon kietoutui kaikki, mitä me vaelta-
jat yksin ja yhdessä olimme. Reijon sa-
noja lainatakseni: ”Se oli Jumalainen
projekti!”
Katariina Angeria
Jokinainen–projektivastaava
Tanssitaiteilija, esitystaiteen ohjaaja
Suomen Kulttuurirahaston Lapin
rahasto ja Keskusrahasto ovat
myöntäneet kasvatust. maisteri,
tanssitaiteilija Katarina Angerialle
ja työryhmälle Jokinainen-taide-
vaelluksen toteuttamiseen vuosina
2009–2010 yhteensä 80 000
euroa apurahoina.
w
Luova kollektiivi Mielandin takana: Marjo Remes,
Katariina Imporanta, Ilkka Väyrynen ja Erja Tuhkala
w
Jokinainen-tiimi koko
vahvuudessaan Torniossa 14.7.
w
Pellon keskustassa 7.7.
klo 02.30.
KUVA Kristiina Suninen
KUVA Lasse Hagman
