Paikan henkeä aistimassa
Maakuntarahastojen neuvottelupäivät järjestettiin 27.–28.8.2010 Kotkassa, Merikeskus Vellamossa.
Päivien teemana oli paikallinen identiteetti, johon pureuduttiin kymenlaaksolaisin esimerkein.
P
aikkoja tehdään tai löyde-
tään, niitä vaalitaan tai tu-
hotaan. Paikka on nimetty,
asuttu ja muistettu. Paikka
erottuu tavalla tai toisella
ympäröivästä.
Näin kuvaili paikan käsitettä tai-
dekasvatuksen professori
Pauline von
Bonsdorff
esityksessään maakuntara-
hastojen neuvottelupäivillä. Ei ole yh-
dentekevää, minkälaisessa paikassa
ihminen on ja toimii puhumattakaan
siitä missä hän asuu pidempiä aikoja.
– Emmehän me voi elää missään muu-
alla kuin paikassa, sanoi myös toinen
neuvottelupäivien alustaja, kulttuuri-
suunnittelija
Petri Pietiläinen
.
Von Bonsdorffin mukaan olemme
aina osallisia ympäristössä ja koemme
sen moniaistisesti. Ympäristö kertoo
arvoista: minkälaisia jälkiä sallimme
näkyvän ja minkälaiset siivotaan nä-
kymättömiin? Nämä kysymykset mie-
lessä Kulttuurirahaston maakuntara-
hastojen asiamiehet ja sihteerit sekä
keskusrahaston henkilökunta tutustui-
vat Kymenlaakson rahastoon ja erityi-
sesti Kymenlaakson merkittävään sata-
ma- ja teollisuuskaupunkiin, Kotkaan.
Särmää ja ristiriitoja
Merimiehet, duunarit ja
Junnu Vai-
nion
laulut. Rosoisuus, ennakkoluu-
lottomuus ja rento meininki. Neuvot-
telupäivien puheenvuoroissa viitattiin
usein erityislaatuiseen, kotkalaiseen
särmään. Keskenään ristiriidassa ole-
vat asiat tuntuivat antavan leimansa
myös koko Kymenlaaksolle.
Maakunnan monenlainen kahtia-
jakautuminen tuli esille alustuksis-
sa. Jako etelään ja pohjoiseen erottaa
Kouvolan Kotkasta. Siinä missä Kou-
vola katsoo lähinnä Lahteen, Lappeen-
rantaan ja Mikkeliin päin, on Kotkalle
merellisyys ja kansainvälisyys — Hel-
sinki-Pietari-Viro-akseli — aina ollut
tärkeää. Historioitsija
Martti Korho-
sen
sanoin: – Kouvolalta jos kysytään,
niin Kotkan voisi sahata kokonaan irti
ja työntää mereen.
Raskaan teollisuuden ja siihen liit-
tyvän elämäntavan perinne jakaa
maakunnan myös työväkeen ja porva-
ristoon. Näitä rajalinjoja noudattaa esi-
merkiksi Kotkassa kaupungin jako itä-
ja länsipuoleen. Eikä suomen ja ruotsin
välinen kielikysymyskään ole Kymen-
laaksolle täysin vierasta.
Maakunnan paikallinen identiteet-
ti rakentuu siis särmälle ja ristiriidoil-
le, ainakin jos asiaa katsoo ulkopuoli-
sena. Mutta se on vain osa totuudesta,
vain yksi näkökulma monesta.
Kotkan kolme identiteettiä
Mistä syntyy paikan henki? Pauline
von Bonsdorff korosti, että sana hen-
ki viittaa aina ihmisen läsnäoloon. Ih-
miset rakentavat sekä tietoisesti että
tiedostamattaan toiminnallaan paikan
henkeä.
Käytännössä ympäristö tulee mer-
kitykselliseksi vain asumalla siellä. Tu-
ristina voi toki nauttia näkemästään ja
tehdä havaintoja, mutta syvä suhde jo-
honkin paikkaan vaatii pitkäkestoista
oleskelua. Asukas näkee elinympäris-
tössään sellaisia arvoja, joita muut ei-
vät näe.
Martti Korhonen määritteli Kotkal-
le kolme erilaista henkeä tai paikallis-
identiteettiä: vanhojen kantasukujen
perinteitä vaalivan "kymiläisyyden",
teollisuusyhteisöön sitoutuneen "kar-
hulalaisuuden" sekä boheemin, Kotkan
Meripäiviin ja ravintola Kairoon kyt-
keytyvän "pikkukotkalaisuuden". Neu-
23
w
Neuvottelupäivien osanottajajoukko
Merikeskus Vellamossa.
KUVA Jukka Koskinen
TEKSTI Sini Koskimies
