w
Evoluutiotutkimuksen huippuyksikön
tärkein anti on maailmankuvamme
rakentuminen, akatemiaprofessori Johanna
Mappes arvioi. Hänen on julkaissut noin
90 tieteellistä artikkelia arvostetuissa
kansainvälisissä tutkimussarjoissa.
Henkilökuvassa
Saamenmaan kulttuurin
puolustaja
Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja Tarmo
Jomppanen johtaa puhetta Lapin rahaston
hoitokunnassa ja kantaa huolta pienten
pohjoisten sukukielten tulevaisuudesta.
– Olen saamelainen, synnyin Inarissa Menesjärven rannalla
poronhoitajaperheeseen. Opiskelin Rovaniemellä ja Oulus-
sa opettajaksi. Kun palasin valmistuttuani Inariin, minut
kutsuttiin vetämään saamelaismuseon suunnitteluprojektia.
Sillä tiellä olen edelleen. Projekti kesti kymmenen vuotta,
museo avattiin vuonna 1998, ja jäin sen johtajaksi.
Siidan näyttelykeskus sijaitsee Inarin kirkonkylässä
Lapin vanhimmalla asutetulla alueella. Samassa piha-
piirissä avattiin suosittu ulkomuseo 1960-luvulla. Tar-
mo Jomppasen isä oli yksi sen perustajista. Siidassa ja
saman katon alla toimivassa Ylä-Lapin luontokeskukses-
sa käy vuosittain yli 100 000 vierasta ympäri maailmaa.
Siida on Suomen saamelaisten kansallismuseo ja valta-
kunnallinen erikoismuseo, joka tukee saamelaista identi-
teettiä ja kulttuurista itsetuntoa. Siellä järjestetään vuo-
den mittaan satoja tapahtumia: kokouksia, seminaareja ja
saamelaisuuteen liittyviä näyttelyjä. Tammikuussa Sii-
dassa katsotaan alkuperäiskansojen elokuvia sekä sisäl-
lä auditoriossa että ulkona lumesta rakennetussa revon-
tuliteatterissa.
Tarmo Jomppanen sai oman poromerkin jo 4-vuo-
tiaana. Ennen museotyötä hänellä oli satoja poroja.
Jomppanen kuuluu Hammastunturin paliskuntaan ja on
toiminut neljä vuotta sen poroisäntänä eli poronhoitotyö-
tä johtavana virkamiehenä.
– Nyt poroja on sen verran, että niistä sen syömäpo-
ron saa. Naapuri hoitaa porojani, ja menen mielelläni hä-
nelle rengiksi. Nautin luonnossa liikkumisesta. Kuulun
Juutuan Erä- ja Kalamiesten yhdistykseen, joka järjestää
muun muassa joka kesä suuren uistelukisan Inarinjär-
vellä. Metsästysretkillä jahtaamme hirviä ja pienriistaa.
Koltan kieli pelastettava
Tarmo Jomppanen kutsuttiin Lapin rahaston hoitokun-
taan vuonna 2004.
– Olen näinä vuosina tutustunut monipuolisesti Lapin
kulttuuriin. Saamelaisuus on ollut Suomen Kulttuurira-
haston tuen kohteena monta kertaa, minun ei ole tarvin-
nut erikseen korostaa sen tärkeyttä. Nyt haluan puhua
saamelaisen kolttakulttuurin puolesta.
Koltansaame kuuluu itäisten saamenkielten ryh-
mään. Sen kirjakieltä ja ortografiaa alettiin kehittää vas-
ta 1970-luvulla: siihen asti kieli eli vain puhuttuna. Enää
muutama sata kolttasaamelaista Suomessa, Koillis-Nor-
jassa ja Luoteis-Venäjällä puhuu kolttaa äidinkielenään.
– Koltan kielen tilanne on huolestuttava. Sen pelas-
tamiseksi tarvitaan nopeasti opettajia kieliohjelman to-
teuttamiseen. Kulttuurirahasto ja muutkin tahot täällä
ovat antaneet rahoitusta kolttakulttuurin säilyttämiseen
ja kielipesätoimintaan. Kolttakulttuurin tukeminen on
Lapin rahastolle tärkeää lähivuosina, Jomppanen kertoo.
– Inarinsaamen tilanne on hyvä viime kesänä päät-
tyneen täydennyskoulutuksen ansiosta. Sen seurauksena
Oulun yliopistossa voidaan nyt opiskella inarinsaamea
pääaineena. Uskon, että ainakin muutamat inarinsaamen
kieliohjelmasta valmistuneet jatkavat opintojaan siellä.
Lapin rahaston toiseksi suureksi haasteeksi Jomppa-
nen nimeää kulttuurin ja matkailun yhdistämisen.
– Esimerkiksi Rovaniemen matkailuyritykset eivät
kaikki ole vielä löytäneet kulttuuria. Inarissa tilanne on
parempi: meillähän on Siida-museo, joka on alusta asti
järjestänyt kulttuuritapahtumia. Ne ovat myös tuoneet
leipää paikallisille matkailuyrittäjille.
TEKSTI Mariitta Hämäläinen KUVA Arja Hartikainen
12
