Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Levysoittimesta kajahtava sopraano täyttää tilan. Ääni on sekoitus ristiriitaista itsetutkiskelua sekä haudanryöstäjän teon oikeutusta, katumusta ja häpeää. Kyse on Confession Piece for Voice -ääniteoksesta, jonka taiteilija Jonna Kina toteutti yhdessä säveltäjä Lauri Supposen kanssa vuonna 2021. Teos oli esillä Helsinki Contemporary -galleriassa, ja se löytyy nykytaiteen museo Kiasman kokoelmista. 

Ääni on ollut Kinalle aisteista tärkein lapsuudesta lähtien. Hän pohtii teoksiaan äänen kautta silloinkin, kun ne ovat hiljaisia.

”Äänen taipumus vaikuttaa suoraan tunnerekisteriin on usein lopulta moniaistinen kokonaisuus. Siksi se on luonteva tekijä myös kuvataiteessa, missä hiljaisuus on tyypillinen tilan ominaisuus. Minua kiehtoo, miten ääni voi toimia tunnepuolen, intuitiivisen ja käsitteellisen, irrationaalisenkin rajapinnoilla”, Kina toteaa.

Uusien maailmojen tulkitsija

Kina sanoo olevansa omimmillaan uuden äärellä. Taiteilijana hän havainnoi ympäristöään ja luo tulkintojensa pohjalta uusia maailmoja. Äänen lisäksi Kina käyttää työssään liikkuvaa kuvaa, installaatiota, valokuvaa, veistosta ja kieltä. Kaikkea ei hänen mukaansa voi sanallistaa – jos voisi, taiteen tekeminen voisi muuttua tylsäksi.

Joskus teokset syntyvät pakottavasta tarpeesta. Mieleen saattaa jäädä kummittelemaan työstämistä vaativa asia. Näin kävi haudanryöstäjistä kertovan näyttelykokonaisuuden kohdalla.

Kaikki alkoi Mazzano Romanosta vuonna 2017. Kina oli italialaiskylässä taiteilijaresidenssissä, kun hän löysi paikallisesta arkeologisesta museosta faliskikulttuurille kuuluneen ruukun. Muinainen, haudasta ryöstetty esine lumosi taiteilijan, joka palasi katsomaan ja kuvaamaan ruukkua yhä uudestaan ja uudestaan.

Ruukku päätyi lopulta osaksi Red Impasto Jar -nimistä videoteosta. Kyseessä on liikkuva muotokuva teollisen moottorin päälle asetetusta ruukusta, joka pyöriessään paljastaa katsojalle koko hauraan olemuksensa. 

”Ruukun tarinaa ei tunneta, mutta se oli tarkoitettu tuonpuoleiseen elämään. Minun oli tehtävä siitä teos, jotta pääsin irti sen paulasta. Ruukku sai pohtimaan, onko oikeus esittää kulttuuria tai kieltä, jota ei tunne, tai onko museolla oikeus esittää esine, joka kuuluu toisen ihmisen muistolle”, Kina sanoo.

Liikkuvuus avaa uusia ovia

Viime syksynä Kina työskenteli kolme kuukautta Kööpenhaminassa sijaitsevassa Fabrikken-residenssissä Kulttuurirahaston avustuksella. Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa maisterin tutkinnon suorittanut Kina on opiskellut ja työskennellyt myös New Yorkissa ja Jerusalemissa. 

Liikkuvuuden merkityksen ymmärtää hänen mukaansa vasta, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.

”Uusi ympäristö aktivoi aisteja ja synnyttää uusia ajatuksia eri tavalla kuin turvallinen kotiympäristö. Vasta matkustaessa ymmärtää, ettei tänne Suomeen kukaan tule ohikulkumatkalla. Joskus vasta jälkikäteen huomaa, mitä residenssissä sai aikaan ja mikä omassa työssä meni eteenpäin.”

Kansainvälisten kontaktien luominen on Kinan mukaan yksi residenssityöskentelyn tärkeimmistä anneista. Kööpenhaminassa ollessaan hän tapasi kuraattori Nadim Sammamin, joka kutsui Kinan Berliiniin KW Institute for Contemporary Artissa tänä keväänä järjestettävään ryhmänäyttelyyn. Esillä on Kinan Secret Words and Related Stories -teos. Maaliskuussa taidekeskuksessa nähdään myös Kinan lukuperformanssi.

Kuraattorikohtaamisten lisäksi Kina pitää arvossa myös ajatustenvaihtoa kanssataiteilijoiden kanssa. Fabrikken-residenssissä ollessaan Kina sai mentorikseen paikallisen nykytaiteilijan, Joachim Koesterin. 

”Toinen taiteilija ymmärtää prosessin eri vaiheet ja siihen liittyvät asiat kuten materiaalit ja muodot mikrokosmostasolla. Myös teknisten neuvojen vaihtaminen on hyödyllistä”, hän sanoo.

Taiteen merkitys on korostunut

Viime vuonna Kinan uraan ja henkilökohtaiseen elämään mahtui kolme kansainvälistä museonäyttelyä, gallerianäyttely ja äidiksi tuleminen. Kiireisen kauden jälkeen hänellä on meneillään tarkasteluvaihe, eräänlainen taiteellinen inventaario.

”Taiteilija ei ole kone. Haluan syventyä, hiljentyä ja edetä rauhallisesti, olla uuden äärellä. Joskus on tärkeää hukata itsensä, jotta voi yhtäkkiä löytää itsensä mielenkiintoisen asian parista ja antaa sen johtaa jonnekin”, Kina sanoo.

Myös vallitseva ilmapiiri on saanut Kinan pohtimaan omaa tekemistä sekä taiteen olemusta suhteessa muuhun maailmaan. Uhkakuvien täyttämässä maailmassa taiteen merkitys on hänen mukaansa erityisen korostunut.

”Haluan muistaa ajatella hyvää ja mennä asioiden äärelle, jotka koskettavat, ja joiden puoleen nykyisenlainen yhteiskunta ei kutsu. Taide on kanava, jonka kautta kaikenlaisia asioita on mahdollista käsitellä”, Kina toteaa.

Taiteilija Jonna Kina sai residenssiapurahan vuonna 2023. Hän työskenteli kolme kuukautta Fabrikken-residenssissä Tanskassa syksyllä 2023.