N
uoret kokevat, että taloudesta puhutaan vaikeilla termeillä ja epäkiinnostavasti. Vasta
ongelmiin jouduttaessa
tajutaan, että sehän liittyikin omaan
elämään, väitöskirjaansa tekevä
Laura
Luukkanen
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta kertoo.
Nuoria pitäisi auttaa talousasioissa, tietenkin. Suuri kysymys on, miten. Väitöskirjassaan Luukkanen kerää nuorten tuntemuksia siitä, miten
he kokevat talouskysymykset ja miten taloustieto tavoittaisi heidät parhaiten.
Vuonna 2011 Luukkanen oli mukana
järjestämässä eri puolilla Suomea lukioissa ja toisen asteen oppilaitoksissa
31:tä pienryhmäkeskustelutilaisuutta.
Niihin osallistui yhteensä 177 nuorta,
pääosin 15–20-vuotiaita lukiolaisia.
Keskustelut tallennettiin nauhureilla, ja litteroinnista syntyi tekstiä liki
500 liuskan verran.
– Ryhmäkeskusteluissa ihmiset
saattavat esittää itsestään siloiteltua
kuvaa. He kertovat, miten heidän ihannetapauksessa pitäisi toimia ja ajatella, Luukkanen sanoo.
Tutkijat hyödynsivätkin keskusteluissa niin sanottua third person -tekniikkaa. Nuorilta ei kysytty, miten he
itse toimisivat, vaan he saivat kom
mentoida kuvitteellisen esimerkkihenkilön toimintaa: millainen Matti
on hoitamaan raha-asioitaan.
– Toista henkilöä voi kuvailla ilman
estoja, ja tällöin ihminen saattaa huomaamattaan kertoa enemmän itsestään.
Kouluopetus liian kaukaista
Nuorten mielestä koulu opettaa ymmärtämään enemmän koko kansantalouden toimintaa kuin henkilökohtaisen talouden hallintaa.
Kouluihin toivottiinkin käytännönläheisiä talousosaamisenkursseja siitä,
miten rahat saa riittämään, mikä maksutapa on halvin, kuinka laina toimii.
– Koulu tavoittaa koko ikäluokan.
Kaikkien kotiolot eivät ole sellaiset, että vanhemmilta saisi järkeviä talousneuvoja, Luukkanen toteaa.
Nuoret toivoivat internetsivustoja,
joihin olisi koottu helpossa paketissa perustietoa oman talouden hallintaan. Itse asiassa tällaisia sivustoja on
jo olemassa, esimerkiksi Kuluttajaliiton Valtti.
Sivustot olivat kuitenkin nuorille
vieraita, joten he toivoivat niiltä aktiivisempaa mainontaa esimerkiksi
Facebookiin, sanomalehtiin ja koulujen seinille. Interaktiivisuutta lisäisi
chattikanava, jossa asiantuntijat vastaisivat livenä nuorten kysymyksiin.
Nuoret toivoivat näiden asiallisten ei-
kaupallisten sivustojen pompahtavan
Google-haussa kärkijoukkoon – mikä
toiveena kertoo, että ainakin nettimaailman suhteen heidän kansalaistaitonsa ovat varsin korkealla.
– Monet nuoret sanovat katsovansa
useita hakuosumasivuja ennen kuin
klikkaavat ensimmäisen linkin auki.
Tosin vaikea sanoa, kuinka pitkälle he
oikeasti jaksavat klikkailla sivuja luotettavan tietolinkin perässä.
Hyvät pahat pankit
Pankkeihin suhtauduttiin kahdella
tapaa. Toiset pitivät pankkeja hyväntahtoisina auttajina, toiset liike-elämän toimijana, jonka välittämä tieto
on läpeensä voitontavoittelun sävyttämää.
– Osalla oli yllättävänkin vahva ajatus, että pankkeihin ei voi luottaa.
Säästämiseen monet suhtautuivat
konservatiivisesti ja ajattelivat säästötilin olevan ainoa vastuullinen ja järkevä säästömuoto. Osake- ja rahastosijoittamisellakin oli puolestapuhujansa,
mutta he jäivät vähemmistöön.
Inflaatiota eli varallisuuden hidasta
hupenemista pankkitililtä nuoret eivät erikseen osanneetmainita riskiksi.
– Se vaatisi noin nuorilta varsin spesifiä tietoutta. Nuoruuteen kuuluu hetkessä eläminen. Mietitään, paljonko
Välinpitämättömyys voi kostautua, kun nuoret muuttavat omilleen. Tulojen ja menojen
tasapainoa ei hallita, otetaan pikavippejä tai maksetaan osamaksulla eikä välttämättä
ymmärretä kokonaishinnan muodostuvan selvästi korkeammaksi.
Talous ei monia
nuoria kiinnosta
–
TEKSTI Antti Kivimäki KUVA Heikki Tuuli
24
