rahastontammi löysiekologisen loke-
ronhavumetsienmaassa.Elinvoiman
ja ensimmäiset miljoonalahjat toi
afäärifennomanianaate.
Suomalaisuusliikkeeseenkuului ta-
loudellinen rintama J. V. Snellmanin
päivistä saakka. Afäärifennomaanit
jamuutkinvalaistuneetajattelivat,et-
täkansa, jokaeihallitse luonnonvaro-
jaan, finanssejaan ja teollisuuttaan, ei
ansaitsemyöskään kulttuurin oma-
varaisuutta saati valtiollista itsenäi-
syyttä. He kiivailivat, että suomen-
mielisen yhtiön palovakuutukset tai
pankkitilit edistävät isänmaan asiaa,
kun taasväärässä, ”epäkansallisessa”
kattilassakeitettyselluloosaon ruot-
salaisuudenmyrkyttämää. Absurdia
nykyajan opiskelijalle, joka suorittaa
kauppakorkeakoulussa tutkintoaan
englanninkielellä. Afäärifennomania
onpienenhistorioitsijapiirinulkopuo-
lellaunohdettuaate,muttasaavutuk-
siltaanmuistamisenarvoinen.Aatteen
jakäytännönmiehet–tehtailijat,kaup-
piaat japankkiirit–kehittivätalistet-
tua kehitysmaata itsenäiseksi hyvin-
vointivaltioksi. Ja tämänpitkänpolun
varrellaafäärifennomaanitolivatSuo-
menKulttuurirahastonkätilöitä.
Kiitos kaunis keräyksessä kipittä-
neille koululaisille, mutta ratkaise-
vimmat shekit tulivat kabineteissa
juonittuina. Kulttuuri-ihmiset pääsi-
vät ison rahan tykö, sanoisinko avio-
ehdonavulla.Afäärifennomaanitolivat
1930-luvulla kyllästyneet kansanrunojen keräilyyn tai hehkeimpään
kansallisromantiikkaan, muttaKult-
tuurirahasto julistikokonaisvaltaista
viljelystä. Sesisälsi korkeakulttuurin
ja tieteen suljetuimpien kammioiden
lisäksiafäärit,kansantalouden jarah-
vaanelämänlaadunkohentamisen.
Afäärifennomaanituskoivat,ettära-
haeiolekulttuurinyhteydessä latista-
vakirosana,niinkuinmekinuskomme.
Kulttuurirahasto syntyi 1930-luvun
Suomessa, jossa vanhukset muisti-
vat, ettänälkätaiteilijavoi kuollanäl-
kään. Aleksis Kiven kohtalo velvoitti
lahjoittajia.Valtionkulttuurirahatoli-
vatpennosiasilloin,kunbudjetiteivät
riittäneetedesmaanpuolustukseentai
jälleenrakennukseen jasiirtoväenasu-
tukseen. Kulttuurirahaston kaltaiset
yksityisetmesenaatitolivatabsoluut-
tisenvälttämättömiätarjotessaantai-
teilijoille ja tiedemiehille edes toivoa
toimeentulosta.
1900-luvun lopullavaltio tuki kult-
tuuria jo ällistyttävillä summilla sa-
tojen laitostenkautta.Siinäajassaky-
syttiin:mihinKulttuurirahastoaenää
tarvitaan?Pelkorahanreikientukkeu-
tumista jamenojen kuivahtamisesta
oli sentään aiheeton. Thomas Malt-
husin klassisen teorianmukaan vä-
estö pakkaa lisääntymään nopeam-
minkuinkäytettävissäolevaravinto,
jakulttuurihistoriatoistaasamaakaa-
vaa:taiteilijoitaonainaenemmänkuin
taiderahoitusta.
Tätä synkkää luonnonlakia ei ku-
mottu1930-luvullaeikämyöhemmin-
kään. Rahaa ei koskaan riitä kaikille,
kyse on siitä, kuka saa ja kenelle an-
netaan. Kulttuurirahaston lahjoitta-
jat eivät tahtoneet kaikkien kukkien
kukkivan virkamiesten kastelemina.
Eihän isänmaallisinkaankansalainen
testamenttaa omaisuuttaanministe-
riöiden jaettavaksi. Kulttuurirahasto
takasi osaltaan demokratian perus-
vapautta: yksilö voi edistää kaikkein
arvokkaimmaksi kokemiaan asioita
myöshaudan takaa.
Lahjoittajat kiirehtivät eteenpäin
ajanhengen siivillä tai pysähtyivät
vanhan japerinnäisenvaalijoiksi.Mo-
lemmatfilosofiatosoittautuivatarvok-
kaiksi.KaupungistuvaSuomiuumoili
1960-luvulla historiallisiamaakun-
tia ja kotiseutuylpeyttä katoavaisik-
si.Suurimuuttoliikeeikuitenkaannäi-
vettänyt”periferian”kulttuuritahtoa.
Maakuntarahastoista tuli yllättäväs-
ti elinvoimaa, joka ei ehtynyt, vaikka
murteet jaheimorajatpainuivatmen-
neisyyteen.
Yliasiamies Matti Ilmanen sanoi
Kulttuurirahaston toteuttavan ”kuo-
lemattomiatoiveita”. Ilmanenolitaus-
taltaan pankkimies, jolle kuolemat-
tomuus edellytti sitä, etteivät rahat
syövy.Lahjoittajatoppivat luottamaan
Kulttuurirahastoon”byrokratiavapaa-
na vyöhykkeenä”, jossa ”ydinbisnes”,
stipendien jako, perustui luottamus-
henkilöidenpalkattomaan työhön.Si-
joittajana Kulttuurirahasto ei ikinä
vaarantanut rahakasaa, johon kiin-
nittyi ison ihmisjoukon hyvä tah-
to, viimeinen tahto. Maltti säilyi jopa
1980-luvun kasinossa, jossa kunni-
oitettuja liikeyrityksiä rysähti kado-
tukseen janiinkinmarkkinakielteinen
instituutio kuin SuomenKommunis-
tinenPuoluehukkasiomaisuutensa.
Arvoisayleisö!Enväitämeidänole-
vantäällä loppujen lopuksimarkkojen
jaeurojenvuoksi.Kulttuurirahastosta
eikehkeytynytrahaihmistensijoitus-
kohdetta,siitäkehkeytyirahaihmisten
intohimonkohde.
Väkeviäaatteitaonkuohunut Kult-
tuurirahaston historiassa. Tai ehkä
aatteita tarkemmin katsottuna on
vain yksi: valoisa, monisärmäinen
isänmaallisuus.Senäyttääkestäneen
aikaa, vaikkavaltionrajatovat siirty-
neet jataloudenrajatperätikadonneet.
Historiaeikerro,mitärovioitamei-
dänpitäätulevaisuudessasytyttäätai
sammuttaa, mutta historia kyllä en-
nustaa, että jotainpalaviaaatteitaon
oltavaaina.
Kulttuurirahastoa rakensivat, ra-
hoittivat jarahastivat tuhannethyvät
ihmiset jakaiketi jotkutkeskitasoiset
taipahatkin.Voisikosukupolviensaa-
tolle janykyisellekavalkadille löytyä
yhtä, yhteistämottoa? Historioitsija
ei kykenemoista keksimään, mutta
rohkenen lopuksi siteerata Kulttuu-
rirahastonsisukastaesitaistelijaa,yli-
asiamies L. A. Puntilaa. Jouduttuaan
leikkaukseenPuntilatekinukutuksen
rajatilassamuistiinpanoja, joissa ki-
teyttiKulttuurirahastonaatteen:
”Kieltäydymme uskomasta suoma-
laisen ihmisyhteisön jaSuomenvaltion
olevan olemassa vain sen vuoksi, et-
täsaisimmesyödä ja juodaenemmän,
asuaparemmin javaatettaa itsemme
sekä jatkaasukuamme”.
27
