O
len taustaltani
kylmä ja kyy-
ninen talous-
historioitsija.
Ryhtyessänitut-
kimaanSuomen
Kulttuurirahastoaodotinvapauttama-
teriankahleista ja lentoahengenkor-
keuksiin. Toive aineettomuudesta ei
toteutunut, putosin arkistoissamaan
kamaralle.Kulttuurirahastonsynnys-
täkertovissa lähteissäkolmetärkeintä
sanaaolivat: raha, raha jaraha.
Näin siitähuolimatta, ettäKulttuu-
rirahastoaeivät luoneettilintarkasta-
jatyypitvaantaiteilijasielut,poliittisen
taivaanrannanmaalarit jaaatteenkor-
ventamat idealistit. Kulttuurirahasto
sarasti kulttuuri-ihmisten puheista:
terävistäpuheista,oivaltavistapuheis-
ta, tarmokkaistapuheista,muttavain
puheista.Rahasenratkaisi, ettei idea
haihtunut kahvilan tupakansavuun!
Kulttuurielämäpulppuaa jokaisellaai-
kakaudella loputtomasti suuriasano-
ja–harvapaniistä jättää järeäätalou-
dellista jälkeä.
Kulttuurirahasto hehkui rakkaut-
ta suomenkieleen jakulttuuriin sekä
vihaa ja kateutta ruotsin etuoike-
uksiin; nämä aatteet eivät taanneet
elinkaarenpituutta ja korkeutta. Lu-
kemattomat samoja sanoja helisseet
1930-luvun puuhat kuolivat pois ai-
kansa köyhäiltyään. Vain yksi ihme-
lapsi, SuomenKulttuurirahasto, kyt-
kipakahduttavattunteetsekätieteen
jataiteensfääritraskaaseenrahakirs-
tuun. Toiminta-ajatuseiollutvienoakuk-
kaislyriikkaa75vuotta sitteneikä se
ole sitä nytkään. Kulttuurirahaston
tunnuksena jököttäämyyttinen”Suuri
tammi”, jostaKalevalanmukaan”kul-
takumpuavi” ja ”hopeavalahtelevi”.
Suomalaisetmurehtivat itsenäisyy-
denajanalussa,että”kunmeilläeiole
Rockefellereitä jaCarnegieita”,onkult-
tuurimme aineellisesti köyhä ja siksi
jää.Globaalejayritysjättejä ja jättime-
senaatteja puuttui, mutta Kulttuuri
Aatteen ja rahan
KUVAHeikki Tuuli
Dosentti TeemuKeskisarjanpuhe vuosijuhlassa
rakkausavioliitto
26
