I
lkkaMalmbergilla
onollut tär-
keärooliSuomenkulttuurielä-
mänrakentajana.1990-luvun
alussahänolitekemässäOop-
perataloa Töölönlahden ran-
nalle.
Urakkakesti tosinvainviikon. Toi-
mittajaMalmbergtestasiHelsinginSa-
nomien jutussaanaloja, joillaolipulaa
työvoimasta. Yhden viikon hän reh-
kivarastossa, toisenaauttoimummo-
javanhainkodissa. Hänkirjoitti jutut
seuraavanpäivän lehteen.
– Sehän oli aamuisin kauhean kiu-
sallista, kun työpaikan ihmiset oli-
vat lukeneet jutun, Malmbergmuis-
telee.Hänoliyksineljästähenkilöstä,
joille75-vuotiasSuomenKulttuurira-
hasto jakoi kalevalanpäivän aattona
30000euronpalkinnontunnustukse-
nanäidentyöstä.Malmbergolitiedos-
ta ”puullapäähän lyöty”.
–Tämäonala, jossa satsataanerit-
täinpaljonhenkilökohtaisellatasolla.
Kunyhtäkkiäsaa tuollaisen,niinajat-
telee, ettäoho–kyllämä tässävähän
aikaaselviän.
Palaute painaa yhä
Malmberg korostaa, että ajan tasalla
pysyminenkäy jotyöstä.Hänpitihyö-
dyllisenäviimesyksyä, jolloinhäntoi-
miSKR:nKulttuurijournalisminmes-
tarikurssinmentorina. Nuoremmat
kollegat ovatMalmberginmukaan jo
tottuneetmaailmaan, jossa juttujaver-
taillaankansainvälisesti.
–Olenollut alalla30vuotta javielä
hyvin näköalapaikalla. On hämmäs-
tyttävää,ettäsiitähuolimattaolenää-
rimmäisenriippuvainenpalautteesta,
hänsanoo javiittaaSKR:npalkintoon.
–Tuonmittakaavanpalaute tuntuu
älyttömän isolta.
NytMalmbergillaonkesken tyypil-
lisenmonta juttua.Tänävuonnakäyn-
nistyihänen ja
MirkkaLappalaisen
ne-
livuotinen juttusarja, joka käsittelee
ensimmäisenmaailmansodanaikais-
taarkistaEurooppaa:”maailmaa, joka
keskeytyysotaan”.
Luottokuvaaja
MarkusJokelan
kans-
sa Malmberg on pohtinut uutta re-
portaasin aihetta. Haastattelupäivä-
näMalmbergonhiihtolomalla,mutta
hänon juurivärvännyt itsensäkirjoit-
tamaanesseensunnuntaisivuille.
Mukanaonainamuistivihko, jonne
hän pyydystää irtoajatuksia jamah-
dollisten juttujenalkuja ja loppuja.
– Ideoissa olen ollut aina omavarainen.
Seikkailija vaikka
hampaat irvessä
ParikymppisenäMalmberginolisi ol-
lut vaikeakuvitellanykyistä työtään.
Hän ihaili lehtialallatyöskenteleviäka-
vereita, muttei itse uskaltanut hakea
lukemaan tiedotusoppia.
–Usein ihmineneiuskallahakeasi-
tä, mitä eniten haluaa, koska pelkää
pakkeja.
Malmberg ajatteli olevansa reppu-
reissaaja, Välimeren saaria ja Ande-
ja koluavamaailman kulkuri. Se sai
riittää.
Jo lapsuusoli liikkuvaista.Malmberg
syntyiLahdessa jamuuttiuseinyksin-
huoltajaäitinsäkanssa.HelsinginKal-
lionyksiössäheillä ei ollut puhelinta,
eikäsanomalehteä tullut.
KirjastossaMalmberg viihtyi. Enid
BlytoninViisikotvaihtuivatmyöhem-
min chileläiseen Pablo Nerudaan ja
kolumbialaisenGabrielGarcíaMárque-
zinmaagiseen realismiin. Etelä-Ame-
rikka tuntuimaailmanääreltä, jonne
pitipäästä.
Äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa
Malmberg sai täydet pisteet tekstis-
tä, jossa hän pilaili miehen asemal-
lanyky-yhteiskunnassa.Hänarvelee,
että sitä sanottaisiin nykyään trollaukseksi.
HelsinginyliopistossaMalmberg lu-
kiesimerkiksikansainvälistäpolitiik-
kaa jasosiologiaa.Häntäkiinnostikui-
tenkin lähinnäopintolaina.Senavulla
hänviettikuukausiaesimerkiksiParii-
sissa, Meksikossa ja Etelä-Amerikan
Andeilla. KerranMalmberg värjötte-
li talvella ”hampaat irvessä” kreikka-
laisellasaarellayksinäisessämökissä.
Siitäkelpasikertoa.
Toimittaja IlkkaMalmberg tunnetaanHelsinginSanomien
Kuukausiliitteen kirjoittajana, joka saattaa syventyä aiheisiinsa
vuosia. Hän sai SuomenKulttuurirahastonpalkinnon ”oivaltavasta
syväjournalismista ja lukijoiden arvostamisesta”. Parikymppisenä
Malmberg ei olisi uskonut hakevansa edes kesätoimittajaksi.
oli kulkuri
KIRJOITTAJA
TEKSTI Veera Jussila
KUVAHeikki Tuuli
22
