Teksti: Matti Sommarberg

Olen nuorena opiskellut strategista johtamista, johtanut asioita ja ihmisiä kolme vuosikymmentä, väitellyt asiasta. Strategiaa olen myös tutkinut ja opettanut. Monien asiaa koskevien hyllymetrien jälkeen rahaston toiminnassa säväytti yksinkertaisuus. Monimuotoinen, määräajaksi valittu hoitokunta rahoittaa tulevaisuutta ohjeenaan yhteisesti laadittu ja yhdelle A4-liuskalle mahtuva toimintatahto, josta yllä on itselleni tärkein kappale. Sen lisäksi hoitokunta edustaa kulttuuria, jossa ei ajeta oman erityisalan etuutta vaan tunnustetaan eri tieteen ja taiteen alat yhtä tärkeiksi. Ja se toimii – maljan arvoinen asia.

Mikä saa ihmiset pyyteettömästi tekemään yhteisen hyvän eteen töitä? Varmasti se on sisäsyntyistä mutta myös tunne siitä, että asia on tärkeä.  Vain osa hoitokunnan jäsenistä vaihtuu kerralla, mikä takaa, että hyvä toimintatapa siirtyy jatkavien kautta. Pirkanmaan rahastossa jatkuvuudesta ovat huolehtineet myös asiamies Silja Minkkinen-Poikolainen ja sihteeri Kati Vastamäki. Ihmisiä yhdistävät myös rituaalit ja symbolit. Kevään apurahojen arviointiprosessi on iso ja monimuotoinen talkoo. Monet vuodet talkoiden alkua hoitokunnalle symboloivat paperihakemuksia pullistelevat viininpunaiset salkut, jotka ovat vaihtuneet sähköisen järjestelmän käyttäjätunnukseksi ja salasanaksi.

Edellisten yhdeksän vuoden aikana toimineiden hoitokunnan jäsenten perintönä Pirkanmaa on saanut Kennedy-cembalon, jonka Kulttuurirahasto on rahoittanut. Pirkanmaata kiertäessään se paitsi soi hienoja barokkisäveliä, on myös esimerkki siitä, mitä hyvää rahasto ja ennen kaikkea lahjoittajat toiminnallaan säteilevät ympäröivään yhteiskuntaan.

Kolmen vuoden puheenjohtajuuteni oli koronajohtamista. Digiloikka ulottui myös rahastoon. Kokoukset, asiantuntijatyö ja apurahoista päättäminen siirtyivät Teamsiin. Kannatusyhdistystilaisuudet vaihtuivat webinaareihin. Emme voineet kokoontua yhdessä apurahansaajien, lahjoittajien ja asiantuntijoiden kanssa vuosijuhlaan ja laulamaan Pirkanmaan maakuntalaulua Kesäpäivä Kangasalla. Yhteisöllisyys kilpistyi rajoituksiin ja vaihtui kirjeitse lähetetyiksi ja vastaanotetuiksi huomionosoituksiksi.

Mutta Kulttuurirahasto on osa yhteiskuntaa. Samalla tavalla kuin muutkin huomasimme, että rutiinihallinto toistensa tuntevien ihmisten kesken sujuu mutkattomasti ja aikaa säästäen, kun napin painalluksella voi siirtyä kokouksesta toiseen. Luovuus, ihmisyys ja yhteisöllisyys ovat kuitenkin olleet pysähdyksissä, kun kehon kieli ja käytäväkeskustelut ovat puuttuneet tai sivulauseen yksittäisestä sanasta assosiaation kautta syntynyt uusi idea on jäänyt syntymättä. Uuteen normaaliin varmaan siirrymme, kun ensin olemme pitkään halanneet toisiamme ja täyttäneet syntyneen läheisyysvelan.

Mitä muistelen tästä yhdeksän vuoden päästä? Varmasti ihmisiä ja heidän kanssaan tehtyjä asioita ja sattuneita kommelluksia. Korvien välissä oleva tekoälysuodatin tunnistaa varmasti myös rahaston rahoittamien lahjakkaiden ihmisten aikaansaannoksia tieteen ja taiteen saralla. Heidän tekonsa konkretisoivat, kuinka rahaston toimintatahto muuttuu hengeksi ja lihaksi.

Mutta aikansa kutakin ja nöyrä kiitos. On uusien ihmisten aika jättää jälkensä rahaston historiaan. Onneksi kannatusyhdistykseen siirtyminen lievittää omia vieroitusoireitani.

Kirjoittaja toimi Pirkanmaan rahaston hoitokunnan jäsenenä vuodesta 2013 ja puheenjohtajana 1.10.2018–30.9.2021.