Sini Mikkola sai 242 000 euron apurahan mieheyteen liitettyjä normeja, odotuksia ja ihanteita käsittelevään tutkimukseen.
Suomalaisen miehen mallissa on peruja Lutherin ajattelusta, ja kansallisromantiikan aika vahvisti normia miehestä reippaana ja tervehenkisenä kristittynä, kertoo tutkija Sini Mikkola Itä-Suomen yliopistosta.
Teksti: Essi Kähkönen
Kuvat: Petri Summanen
”Nyt puhuvat miehet!” ”Miehillä on tarve tulla kuulluksi”. Tässä pari esimerkkiä tiedotusvälineiden otsikoista viime vuosilta. Otsikoihin tiivistyy tarve käynnistää keskustelu suomalaisista miehistä ja heihin liitetyistä odotuksista, normeista ja ihanteista nykypäivän yhteiskunnassa.
Tähän keskusteluun ottaa osaa myös Itä-Suomen yliopiston nelivuotinen hanke, jota vetää teologian tohtori, dosentti ja yliopistonlehtori Sini Mikkola. Suomen Kulttuurirahasto myönsi hankkeelle 242 000 euron apurahan vuonna 2024.
”Hankkeemme idea on tarkastella mieheyden ihanteiden ja maskuliinisuuden normiston luterilaista taustaa aina 1500-luvulta 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin. Lähtökohtamme on, että luterilaisen kirkon ja uskon historiallisesti vahva asema Suomessa on ollut merkityksellinen myös miessukupuoleen liitettyjen odotusten kannalta.”
Mieheyden normeja monelta vuosisadalta
Hankkeessa tutkitaan mieheyteen liittyvien käsitysten muovautumista alkaen Martti Lutherin Saksasta. Sieltä siirrytään 1600–1900-lukujen Suomeen.
”Katsomme, millaisia odotuksia esimerkiksi papit, professorit ja poliitikot mutta myös vähemmän vaikutusvaltaisessa asemassa olevat ’tavalliset’ ihmiset asettivat mieheydelle: miten nämä odotukset toteutuivat käytännössä ja mikä oli uskonnon merkitys mieheyden määrittelyssä.”
Mikkolan ohella hankkeen toteuttavat FT, dosentti Miia Kuha, TM Tapio Leinonen sekä TK, HuK Hanna Pöyry. He valottavat kukin osaltaan suomalaisen mieskäsityksen historiallista perimää.
”Mieheys, maskuliinisuus ja niihin liitetyt tavat, uskomukset ja normit eivät synny tyhjästä, vaan pitkällä aikavälillä. Siksi niitä kannattaa tutkia historiallisesta perspektiivistä”, Mikkola painottaa.
Lutherin kutsumuskäsitys vaikutti
Luterilaisuudella ja mieheyteen linkitetyillä odotuksilla on Mikkolan mukaan vahva keskinäinen side arkipäivänkin puheessa. Yksi esimerkki tästä on luterilaisen työmoraalin ajatus.
”Se on muovannut pohjoismaista ja siten suomalaistakin normia miehestä kovana työntekijänä ja tinkimättömänä vastuunkantajana. Työmoraalikäsitteen taustalla voi nähdä Lutherin ajatuksen maallisesta kutsumuksesta: Luther oli sitä mieltä, että tekipä mies ammatikseen mitä tahansa, käsky ja kutsumus työntekoon tuli jumalalta.”
Vaikka ajatus protestanttisesta työetiikasta onkin peräisin Max Weberiltä, Lutherin kutsumuksen käsitys ei ole Mikkolan mukaan voinut olla vaikuttamatta pohjoismaiseen mieheen liitettyihin maskuliinisuusnormeihin.
”Monet normatiiviset ajatukset juontuvat kuitenkin vielä kauempaa historiasta.”
Kansallisromantiikan aika korosti vahvuutta
Mieheyteen liitettyjen, kaukaa juontuvien normien mukaan kunnollinen mies pitää huolta perheestään, ajattelee rationaalisesti, osoittaa johtamiskykyä omassa elinpiirissään ja on perheensä pää.
”Toki se, missä määrin erilaiset ihanteet ovat toteutuneet miesten yksilöllisessä elämässä, onkin sitten toinen asia – ihanteet ja eletty elämä kulkevat harvoin käsi kädessä.”
Mieheyteen liittyvät odotukset ja ihanteet saivat Suomessa jossakin määrin uusia sävyjä esimerkiksi kansallisromantiikan aikana 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun suomalaisuusaate nosti päätään Venäjän hallitsemassa suuriruhtinaskunnassa.
”Esimerkiksi Sakari Topelius korosti runoissaan hyväkuntoista ja tervettä nuorta miestä, joka oli yhtä aikaa nöyrä ja jumalaapelkäävä mutta myös vahva ja rehti kodin ja äidin puolustaja. Vastakkaisena esimerkkinä oli äidin helmoissa kyyhöttävä heikko nyhverö, joka ei ansainnut kunnioitusta.”
Modernille miestutkimukselle tilausta
Mieheys on Mikkolan mukaan ollut maailman sivu ihmisyyden absoluutti eli perusmitta. Kun miestä pidetään yleisihmisyyden edustajana, voi kuitenkin unohtua, että hänen kokemuksiaan ja ajatuksiaan määrittää myös hänen sukupuolensa.
”Miestutkimus on tarttunut tähän sukupuolisokeuteen ja alkanut muun muassa tehdä näkyväksi erilaisia mieheyteen liittyviä normituksia, niiden tuottajia ja niitä ylläpitäviä rakenteita.”
Miestutkimusta tehdään koko ajan enemmän, mutta mieheyttä ei ole tutkittu likikään yhtä paljon kuin naiseutta.
”Minusta maskuliinisuuden ja sen normien kriittinen tutkiminen on myös tasa-arvoteko, sillä yhtä lailla kuin naiseuteen, myös mieheyteen kasvetaan ja sosiaalistutaan ympäröivän kulttuurin odotusten mukaan.”
