Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Vuosi 2020 oli Leonor Ruiz Dubrovinille tuottelias. Kun ihmiset ympärillä vetäytyivät koteihinsa pandemian takia, vietti taiteilija kaikki päivät studiossaan Madridissa valmistautuen kolmeen Espanjassa pidettyyn, sekä tulevaan taidenäyttelyynsä, joka nähdään huhtikuussa Huuto-galleriassa Helsingissä. Kaiken kaikkiaan hän sai valmiiksi yli sata teosta.

– Se oli minulle ainoa tapa pysyä tervejärkisenä kolmen yksin viettämäni kuukauden ajan. Työskentely on minulle hyvin antoisa tapa elää silloin, kun voin itse päättää koska ja miten sen teen. Mieluummin teen freelancerina töitä 24 tuntia päivässä kuin vietän kahdeksan tuntia toimistossa, vaikka minulle jäisikin enemmän vapaa-aikaa. Vapaa-aikanakin mieluiten työskentelen, hän sanoo.

Kuvataideakatemiasta valmistunut Ruiz Dubrovin kertoo, että viimeisten vuosien aikana hänen taiteensa on muuttanut muotoaan uudenlaisten kokeilujen myötä. Taiteilija, joka aikaisemmin tunnettiin sekatekniikasta ja veistoksistaan, on viime vuosina keskittynyt akryylimaalien sijaan öljyväreillä maalaamiseen.

– Se on haastava, upea ja monipuolinen tekniikka, joka tuo mukanaan valtavasti mahdollisuuksia. Öljyvärit kuivuvat hitaasti ja niiden kanssa on hauska leikkiä. Ne ruokkivat ajatuksia ja ideoita, joita minulla juuri nyt on, hän kertoo.

"Annan teosten kertoa minulle, koska ne ovat valmiita."

Ruiz Dubrovinin tuleva näyttely tulee pitämään sisällään erikokoisia maalauksia. Osa niistä muistuttaa hieman heilahtaneita, epätarkkoja valokuvia, kun taas toiset teoksista ovat terävämpiä. Näyttelyn nimeksi tulee Core.

– Nimi viittaa ytimeen, perusolemukseen tai sydämeen, kaikkein olennaisimpaan, hän toteaa.

Kokemus on paras opettaja

Uusien tekniikoiden oppiminen on antanut Ruiz Dubrovinille lisää itseluottamusta taiteilijana, mutta maalaustapa ei ole ainoa asia, joka hänen töissään on muuttunut, sillä niistä on tullut myös aikaisempaa yksinkertaisempia. Ruiz Dubrovinin mukaan taiteilijalle on tärkeää osata olla itsekriittinen – ja oppia tunnistamaan, koska teos on valmis.

Se ei ole aina ollut itsestään selvää. Kun Ruiz Dubrovin vasta aloitteli uraansa, hän jatkoi maalaustensa työstämistä niin kauan, että teokset olivat pilalla.

– Liika työstäminen voi tuhota maalauksen sielun. Nykyään pyrin säilyttämään maalausten viattomuuden ja annan teosten kertoa minulle, koska ne ovat valmiita. Se on vähän sama asia kuin ajaisi polkupyörällä; taidon oppii, kun kokeilee tarpeeksi monta kertaa.

Vaikka kaikki Ruiz Dubrovinin elämässä sujuukin tällä hetkellä paremmin kuin hyvin, taiteilijat joutuvat sietämään arjessaan epävarmuutta ja yksinoloa, juuri nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Ruiz Dubrovin sanoo oppineensa arvostamaan molempia, eikä hän edes toivo, että elämä olisi ennalta arvattavaa.

Jos hän nuorempana koki turhautumista, kun ei voinut toteuttaa kaikkea haluamaansa heti, nyt 42-vuotiaana hän tuntee itsensä rauhallisemmaksi ja varmemmaksi, koska tietää että kaikelle on aikansa ja paikkansa.

– Olen todella onnellinen tämän ikäisenä, tämä on ihan parasta! Tunnen itseni paremmin ja olen hyväksyvämpi, mikä tekee elämästä rennompaa. Minun ei tarvitse todistella kenellekään mitään kuten nuorena. Olen oppinut tekemään tärkeimmät asiat ensin ja sitten pikku hiljaa antamaan asioiden tapahtua omalla painollaan. Matka on ollut pitkä ja kesti vuosia päästä tähän pisteeseen, mutta nyt olen perillä.

M.A. Leonor Ruiz Dubrovin sai Uudenmaan rahaston apurahan vuonna 2009 ja Kulttuurirahaston apurahan vuonna 2020 taiteelliseen työskentelyyn.