Takaisin artikkelilistaukseen
Säätiö
Kulttuurin tukijoukot: Aleksi Malmberg – nuottiavaimina intohimo ja uteliaisuus
7.2.2024
Tummapukuinen mies seisoo portaissa, taustalla läpinäkyvä lasiseinä.
Aleksi Malmbergin on kuvannut Maarit Kytöharju.
Aleksi Malmberg on kasvanut taidealan ammattilaiseksi vaativien ja vastuullisten tehtävien myötä. Musiikkielämä on vienyt häntä Helsingistä Kuhmoon, Tapiolaan, Tuusulanjärvelle ja Brysseliin – ja takaisin. Malmberg aloitti Helsingin kaupunginorkesterin intendenttinä vuonna 2018 ja Suomen Kulttuurirahaston hallituksen jäsenenä syksyllä 2023.

Millainen suhde sinulla on Kulttuurirahastoon?

Suomen Kulttuurirahasto on mahdollistanut urallani lukuisia kulttuurihankkeita. Olen hakenut sieltä rahoitusta sekä taiteilijoille että taideprojekteihin. Kun työskentelin Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmapäällikkönä, Kulttuurirahasto oli keskeinen tekijä muun muassa ulkomaisten orkesterien vierailujen toteutumisessa. Toimiessani Brysselissä Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutin johtajana rakensimme yhdessä TelepART-kansainvälisyysohjelman matkatukimallin. Sadat suomalaiset taiteilijat saivat sen kautta matalan kynnyksen tukea esiintymismatkoihin.

Milloin musiikki alkoi puhutella sinua?

Musiikki on kulkenut rinnalla aina. Pienen pojan muistikuvissa kuuntelen Tšaikovskin pianokonserttoa isän sylissä olohuoneen lattialla. Siihen oli hyvä nukahtaa. Aloitin varhain viulunsoiton opinnot Keski-Helsingin musiikkiopistossa ja orkesterisoiton Helsingin Juniorijousissa. Harrastin myös muun muassa steppausta ja balettia. Suhde taiteeseen syntyi jo silloin.

Vielä lukiovuosina harjoittelin monta tuntia päivässä. Kirjoituksiin valmistautuessa omaksi alakseni vahvistui kuitenkin taiteiden tutkimus, musiikkitiede. Siinä saa paneutua intohimoisesti musiikin maailmaan. Sivuaineina opiskelin liiketaloustiedettä ja sosiologiaa.

Oletko oman onnesi seppä?

Kun opiskeluaikana piti tienata leipää pöytään, hakeuduin Kulttuuritaloon. Hain naulakonhoitajaksi, mutta yllätyksekseni minua pyydettiinkin talon tapahtumien vuoropäälliköksi. Tein graduni vuonna 2006 Kulttuuritalon 50-vuotisesta toiminnasta.

Olen utelias ja monella tavalla onnekas. En ole koskaan suunnitellut uraani. Mielenkiintoiset tehtävät ovat seuranneet toisiaan. Olen saanut tehdä monipuolista työtä taiteen ääressä ja samalla oppia uutta. Esimerkiksi työnantajani Helsingin kaupunki pyysi minut Taide- ja kulttuurivisio 2030 -työryhmän vetäjäksi ja kannusti minua suorittamaan EMBA-tutkinnon työn ohella.

Maailmankuvan avartuminen ja syveneminen on elämänmittainen matka.

Toimin joka päivä vuorovaikutuksessa lukemattomien ihmisten kanssa. Pidän visusti huolta vireydestäni ja jaksamisestani. Koen lapsenomaista riemua, kun lähden kotiovelta juoksemaan lenkkipolulle avojaloin. Paljasjalkajuoksussa ajatukset kirkastuvat ja suoristuvat. Rakastan myös puutarhanhoitoa, saunomista ja telttavaelluksia Lapissa esimerkiksi Hammastunturin alueella.

Mitä odotat hallitustyöltä?

Toivon strategista työtä taiteen, tieteen ja kulttuurin yhteiskunnallisen vaikutuksen vahvistamiseksi.

Uskon, että taiteella on tärkeä tehtävä maailmassa juuri nyt. Muutosten myllerryksen keskellä on löydettävä tässä ajassa toimivia tapoja tukea sekä taiteilijoita että yleisöä ja suomalaista yhteiskuntaa. Haluan olla aktiivisesti mukana, kun tässä murroksessa käydään rehellistä keskustelua aikamme kipupisteistä ja tunnistetaan mahdollisuuksia eteenpäin. Panostamme hallitustyössä myös siihen, että hyvä hallinto toteutuu kaikessa rahaston toiminnassa.

Kulttuurin tukijoukot -juttusarjassa esitellään ihmisiä, jotka antavat panoksensa tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi toimimalla Suomen Kulttuurirahaston luottamushenkilöinä tai työntekijöinä.