Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Heikki Tuuli

Ilmastonmuutos ei kohtele maailmaa tasaisesti. Arktinen alue lämpenee kolminkertaisella tahdilla verrattuna maapalloon keskimäärin. Jäätiköt vetäytyvät, ja näin vapautuvat väylät ja luonnonvarat herättävät talouselämän kiinnostuksen.

– Arktisten alueiden eliöiden kokemusta yhdistää muutos, johon liittyvät saasteet, ilmastonmuutos, kaivostoiminta sekä globaali talous ja politiikka. Jokaisen yhteisön kokemusmaailma on tietenkin ainutlaatuinen, mutta samalla he kaikki kokevat sen muutoksen kollektiivisesti, isommassa kontekstissa, sanoo kuvataiteilija Pia Lindman.

Hän on vuodesta 2016 lähtien yhdessä islantilaisen antropologin Tinna Grétarsdóttirin kanssa koonnut Chill Survive -verkostoa. 

Lindman ja Grétarsdóttir ovat matkustaneet ympäri arktista Grönlannista Siperiaan, tutustuneet erilaisiin paikallisyhteisöihin sekä järjestäneet residenssejä, joissa tutkijat, taiteilijat ja paikallisyhteisöt ovat tutustuneet toisiinsa. 

– Yritämme välittää tietoa siitä, mitä nämä muutokset tarkoittavat ihmisten kokemusmaailmassa. Haluamme välittää sitä, mikä ei ole sanallistettavissa, ja tämä kokemus kattaa ihmisten luomien suhteiden lisäksi muun elollisen luonnon.  

Lindman ja Grétarsdóttir ovat keränneet ympärilleen noin viidenkymmenen taiteilijan, tutkijan ja aktivistin verkoston, ja toiminnan ydin on ollut juuri verkostoitumisessa ja tiedonkeruussa.

Nyt uurastus alkaa kantaa taiteellista hedelmää.

Chill Survive järjestää ensimmäisen ison näyttelynsä Wienin keskustassa WUK-taidekeskuksessa tämän vuoden marras–joulukuussa. Näyttelyn nimi on Chewing the Tundra eli ”Tundran märehtiminen”. Viisitoista Chill Survive -verkoston taiteilijaa Grönlannista, Islannista, Norjasta, Tanskasta ja Suomesta tuovat taiteensa – videoita, performansseja, maalauksia, ääniteoksia – noin 400-neliöiseen Exnergasse-näyttelyhalliin.

Yksi heistä on Lauri Linna. Hän rakentaa tilaan dokumentaarisen installaatioteoksen Juomasuo – suo, jossa oli juotavaa vettä.

Juomasuo on kuusamolainen suo, jolle kaivosyhtiö suunnittelee koboltti- ja kultakaivosta. Linnalle sen lähimaastot ovat rakkaita lapsuuden maisemia, jossa hän kulki luonnonsuojelusta, kalastuksesta ja eränkäynnistä eläneen ukkinsa kanssa.

Exnergasseen Linna luo suunnitellun kaivosalueen pienoismallin käytettyjen matkapuhelinten sekä alueelta keräämiensä kasvinsiementen ja kasvion avulla. Linna kuvasi viime kesänä videokameralla Juomasuon aluetta, sen kasvillisuutta ja lähialueen ihmistoimintaa. Hän jatkaa kuvaus- ja keruutyötä tänä kesänä.

– Kysyin Luomuksesta (Luonnontieteellinen keskusmuseo) neuvoa, kuinka kasvit pitää kasvioida, jotta niiden dna säilyy niin, että ne voi tulevaisuudessa tarvittaessa kloonata. Kaivostoiminnan joskus päättyessä näistä siemenistä ja muusta kasvimateriaalista voidaan uudelleen istuttaa ne kasvit, jotka kaivostoiminta tuhosi, Linna kertoo.

Näyttelyn jälkeen siemenet ja kasvimateriaali lahjoitetaan Kuusamon kaupungin arkistoon.

Exnergassen installaatiossa Linnan videodokumentaatio pyörii käytettyjen älykännyköiden ruuduilla. Linna kerää niitä kuusamolaisilta.

– Käytetyissä kännyköissä on kobolttia ja kultaa suuremmassa pitoisuudessa kuin kaivoshankkeen kallioperässä. Jos kaikki suomalaiset luopuisivat yhdestä vanhasta kännykästä, oltaisiin jo lähellä sitä malmimäärää, jota kaivoksesta saataisiin, Linna laskee.

Hän kertoo sinänsä ymmärtävänsä kaivostoimintaa: ihmiset tarvitsevat työtä, ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta koboltti on tärkeä, koska sitä tarvitaan akuissa niin sähköautoissa kuin sähkön varastoinnissakin.

– Minusta on myös mukava keskustella eri mieltä olevan ihmisen kanssa. Tuo alue vaaran kupeessa vain on sellainen, että siihen on vaikea kuvitella sellaista kaivostoimintaa, josta ei pääsisi saasteita pilaamaan ympäristöä. Suomen suurimmaksi lähteeksi sanottu Kitkajärvi on lähellä, ja Kitkajoki virtaa 800 metrin päässä. Joki jatkaa Oulangan kansallispuistoon Karhunkierroksille ja edelleen Venäjälle Paanajärveen.

Suomesta Chewing the Tundra -näyttelyyn osallistuvat myös taiteilija Leena Valkeapää, poromies Oula A. Valkeapää, jakutien hevoskarjaa ja lapin karjaa tutkinut geneetikko–taiteilija Anu Osva sekä Anra Naw, Inarissa nykyään asuva, itäsiperialaiseen tšuktšien alkuperäiskansaan kuuluva tanssija ja kuvataiteilija sekä Islannissa asuva kuvataiteilija Pauliina Jokela.

Lindman on pyytänyt itävaltalaisia museoita ja yliopistoja toimittamaan näyttelyyn heidän hallussaan olevia esineitä, joita on taannoin kerätty arktiselta alueelta. Näyttelyyn osallistuvat taiteilijat puolestaan tuovat äänitteitä, mikrobeja, jäkälää ja muuta tutkimusmatkoilta mukaan tarttunutta ainesta.

Tait. maisteri Lauri Linna sai vuodeksi 2022 taiteelliseen työskentelyyn 13 000 euron apurahan ja M.F.A. Pia Lindman 6 000 euron apurahan Chill Survive -verkoston toiminnan kehittämiseen.