29
O
na Kamu
ol i v i ime
vuonna esiintynyt 25
vuotta muusikkona ja
20 vuotta näyttelijänä.
Taiteilijajuhlavuonnaan
Kamu ryhtyi tutkimaan
elävänä esitetyn elektronisen musiikin
ja fyysisen ilmaisun vuorovaikutusta.
Tutkimustyöstä syntyi kolmiosai-
nen teossarja, jonka ensimmäinen osa
Elektromys valmistui viime vuonna.
Tähän sävellykseen Kamu käytti ma-
teriaalina hermoratamittausta.
– Sain idean käyttää teoksessani
hermoratamittauksen ääniä, kun jou-
duin itse kyseiseen mittaukseen. Kiin-
nostuin välittömästi monimuotoisista
äänistä.
Apurahan turvin taitelija toteutti
tänä vuonna pitkäaikaisen haaveensa
sooloteoksesta. Syntyi teossarjan toi-
nen osa, Solutasolla.
– Nimensä mukaisesti teos menee
pintaa syvemmälle. Teos pureutuu sin-
ne, mikä ei ole näkyvillä, käsin koske-
teltavissa eikä sanoin selitettävissä. En
halua tehdä samaa kuin muut. Haluan
tehdä ihan omaa. Nyt itsetunto ja tai-
dot sallivat sen.
Solutasolla-esityksen tekemisessä
on Kamun mielestä ollut hienoa se, että
hän on saanut keskittyä moneen asiaan.
– Projekti on ollut unelmieni täyt-
tymys. Olen kiitollinen, että sain tilai-
suuden tehdä tämän työn.
Vaihtoehto
musiikkiteatterille
Solutasolla sai ensi-iltansa tämän vuo-
den huhtikuussa Teatteri Takomossa.
– Ensimmäistä kertaa elämässäni
käsikirjoitin, sävelsin ja esitin jonkin
teoksen täysin yksin. Minulla oli tu-
kena loistava työryhmä, jonka jäsenet,
valosuunnittelija
Jani-Matti Salon
, la-
vastaja
Martti Tsokkisen
ja äänisuun-
nittelija
Joonas Pehrssonin,
koen hen-
genheimolaisikseni. Heidän kanssaan
jatkan taiteellista yhteistyötä tästä
eteenpäinkin.
Solutaso-teoksella Kamu haluaa
tarjota musiikkiteatterille vaihtoehdon.
w
Ona Kamun kolmiosaisen
teossarjan toinen osa Solutasolla
sai ensi-iltansa viime keväänä.
Teos on taiteilijan omakuva.
– En halunnut tehdä esitystä, missä
kaikki oli jo selitetty tai nähtävissä. Ha-
lusin vaikuttaa katsojiin siten, että kat-
soessaan esitystäni he eivät katso pelkäs-
tään minun elämääni. Toivon, että esitys
peilautuisi heidän omaan sisimpäänsä.
Moni katsoja onkin tullut esityksen
jälkeen sanomaan taiteilijalle, että esi-
tys oli hyvin meditatiivinen.
– Katsojat ovat menneet hyvin
syvälle itseensä ja joihinkin omiin
muistoihin tai omiin tunteisiin. Pi-
dän itsekin sen kaltaisista esityksistä.
Esittävän taiteen pitää olla esittäjän ja
yleisön välistä vuoropuhelua.
Sävellystyö alkoi yli
kolmekymppisenä
Teatterikorkeakoulusta valmistunut
Kamu on tehnyt koko tähänastisen
uransa ajan rinta rinnan näyttelijän ja
laulajan töitä.
– Jäin vapaaksi taiteilijaksi, koska
halusin laulaa enemmän. Viime vuodet
olen tehnyt töitä enimmäkseen muu-
sikkona.
Halu säveltämiseen Kamulla puh-
kesi yli kolmekymppisenä.
pitää prosessoida digitaalisesti, jotta
ihmiskorva voi ne kuulla.
Taiteen tehtävä on
kaivaa tunteita esiin
Ona Kamun mielestä taiteen tehtävä on
luoda ja kaivella katsojista tunteita esiin.
– Taide on tärkeä myös terapia-
na. Ihminen huomaa, että ei ole yksin
”
Taiteen tehtävä on luoda ja
kaivella katsojista tunteita esiin.
– En kuitenkaan luottanut itseeni,
joten sävellystyön aloittaminen vii-
västyi. Sitten päätin yrittää ja opetella
kaikkea sellaista, mitä en osannut en-
kä ollut koskaan ennen tehnyt. Lopulta
sävelsin, sanoitin, sovitin, soitin, ää-
nitin ja tuotin itse ensimmäisen levyn
viime vuonna. Keikkailen yhden nai-
sen Matala-kokoonpanolla.
Kamu säveltää musiikkia äänilähteis-
tä, joita ei yleensä mielletä musiikiksi.
– Viime vuonna sävelsin veden-
alaisista äänistä Suomenlinna-muse-
ossa esitettävän musiikkiteoksen. Tut-
kimussarjani päättävässä osassa aion
käyttää uudenlaisia signaaleja, joita
tunteidensa kanssa, kun joku osaa pu-
hutella. Tunteiden kanssa me elämme,
emme niinkään paljon järjen kanssa.
Kamu hakee töihinsä kipinää muun
muassa kuvataiteesta.
– Inspiraation lähteet tulevat usein
sattumanvaraisesti, ihan mistä vain.
Kahden ihmisen keskenään vaihtama
katse saattaa antaa minulle viriket-
tä. Sukellusharrastus inspiroi. Täysin
erilaisessa elementissä, kuin toisessa
maailmassa, on avartavaa olla.
l
Näyttelijä, muusikko Ona Kamu ja
työryhmä sai 10 000 euron apurahan
27.2.2011 esityksen valmistamiseen.
KUVA Tanja Ahola
