Vielä on tarinoita
P
erusteita mitalille riittää. Vuorikari oli mukana pe
rustamassa Kanttilan Kulttuurikeskuksen kannatus
yhdistystä 1991 ja toimi sen puheenjohtajana toista
kymmentä vuotta. Tavoitteena oli suojella ja saada
Kanttila,
Minna Canthin
koti- ja kauppiastalo, säilymään
Kuopion katukuvassa eri kulttuurialojen kokous- ja toimiti
lana. Ankarista ponnisteluista huolimatta hanke hautautui,
kun kaupunki myi talon rakennusliikkeelle. Toinen tavoite
oli saada Canthille liputuspäivä, mikä toteutui 2007.
Vuorikari on kirjoittanut kirjat
Johan Vilhelm Snellmanin
jalanjäljillä Kuopiossa 1843-1849
,
Juhani Ahon Kuopio 1872-
1903
ja
Puijon tornien tarina
. Viimeisin teos,
Eläviä kuvia
Kuopiossa
, julkaistiin viime vuoden marraskuussa. Siitä
Vuorikari sai Vuoden kotiseututeko -tunnustuksen Pohjois-
Savon kotiseutuyhdistysten liitolta.
Parhaiten tavallinen kuopiolainen tuntee Vuorikarin hä
nen vetämistään kulttuurikävelyistä. Jo 20 vuotta on ke
säisessä Kuopiossa kävelty Minna Canthin ja
Juhani Ahon
jalanjäljillä ja tutustuttu Puijon ja Kuopion Isolla hautaus
maan historiaan.
Taistellen kuin Minna Canth
Outi Vuorikari muutti 40 vuotta sitten Helsingistä Kuopi
oon miehensä työn tuomana. Väliaikaiseksi aiottu ratkaisu
muuttui pysyväksi. Vuosien myötä historiasta kiinnostunut
äidinkielen opettaja sai todeta, että savolainen pikkukau
punki oli ihmeesti vetänyt puoleensa kulttuurivaikuttajia.
Olipa 1800-luvun loppupuolella Kuopiossa sisämaan ainoa
kirjapaino ja kirjakauppa. Minnan salongissa Kanttilassa
vieraili aikansa kulttuurivaikuttajia, kirjailijoita, muusikoi
ta, teatteriväkeä ja kirjailijoita - seuraelämä oli vilkasta
Vuorikari nimeää Canthin itselleen erityisen läheiseksi.
-Kolmen anomuksen, lukuisten puhelinsoittojen ja sisä
ministerin luona käynnin jälkeen ministeriö myönsi Minna
Canthille ensimmäisenä suomalaisena naisena liputuspäivän,
Vuorikari kertoo. Näin tuli todeksi yksi Minna Canthin kuo
lemattomista ajatuksista: Elämä on taistelua, ihanaa taistelua.
Tänään Vuorikaria ilahduttaa Minna Canthin kuva norja
laisen lentoyhtiön siivessä yhtenä pohjoismaisena kirjailijana.
-Voiko suomalainen nainen enää korkeammalle päästä,
hän naurahtaa.
Pikkuisen hullu pätkätyöhumanisti
Kulttuurikävelyistä pullahti idea uusimmasta kirjasta.
-Kävelijät muistelivat kuka mitäkin. ’Tuossa kadunkul
massa näin
Tauno Palon
…’ ja niin edelleen. Maalaiskaupun
ki Kuopio tuntui olleen erityisen kiinnostunut elokuvasta.
Siitä sain idean.
Eläviä kuvia Kuopiossa kertoo sadoin mustavalkokuvin ja
aikalaismuisteloin elokuvan tulosta Kuopioon 1800-luvulta
saakka tähän päivään. Niin modernia oli 1800-luvun lopulla
meno Savon pääkaupungissa, että jo puolentoista vuoden ku
luttua Pariisin ensi-illasta oli elokuva nähtävänä Kuopiossa.
- Olen kai pikkuisen hullu pätkätyöhumanisti, hän hy
myillen perustelee ansiokasta, mutta palkatonta työtään suo
malaisen kulttuurin hyväksi.
Snellman-mitaliaan hän arvostaa suuresti.
- Olen pitänyt esillä kuopiolaista ja pohjoissavolais
ta kulttuuria ja puhunut sen puolesta. Tuntuu hyvälle, että
työni on huomattu. Mitali kannustaa minua. Vieläkin on ta
rinoita kertomatta, hän sanoo arvoituksellisesti.
w
Outi Vuorikarille yksi
läheisimpiä henkilöitä Kuopion
historiassa on Minna Canth.
Minnan Salongin kalusteet on
tuotu Kuopion Korttelimuseoon.
TEKSTI ja KUVA Anna-Liisa Pekkarinen
Kuopiolainen kulttuurivaikuttaja Outi Vuorikari sai Kulttuurirahaston myöntämän J.V. Snellman
–mitalin ansioistaan Kuopion ja Pohjois-Savon kulttuurihistorian kertojana ja puolestapuhujana.
kertomatta
30
