28
taa julkisen salaisuuden eli Kekkosen
kanssa kuusitoista vuotta kestäneen
rakkaussuhteensa. Kirjassa on Kekko-
sen Hallamalle lähettämiä rakkauskir-
jeitä, jotka presidentti tosin oli pyytä-
nyt Hallamaa hävittämään.
Kirjeistä käy Ehrnroothin mieles-
tä selvästi ilmi, että Kekkonen oli puh-
das romantikko. Hän ei kyennyt kor-
vaamaan rakkauttaan millään muulla
asialla.
– Kirjeet ovat kuin rakastuneen
koulupojan kirjoittamia, vaikka suh-
detta oli kestänyt jo vuosikausia. Kek-
konen halusi usein lopettaa suhteen,
mutta ei pystynyt. Rakkaus oli nais-
tenmiehen maineessa olevaa president-
tiäkin suurempi voima, ja suhde lop-
puikin vasta Kekkosen sairastuttua.
Ehrnroothin mielestä paljaalle rak-
kaudelle onkin tyypillistä sen hallitse-
mattomuus.
- Ihminen tarvitsee rakkaussuhdet-
ta kokeakseen olevansa olemassa. Rak-
kauden kohteesta tulee oman minuu-
den säätelijä.
Paljas rakkaus on Ehrnroothin
mielestä kahden ihmisen kohtaamista,
ja se on itsessään arvokas asia.
– Usein siitä ei ole mitään hyötyä,
voisi sanoa jopa, että hyvän elämä
kannalta siitä on pelkästään haittaa.
Useimmiten se sotkee elämän kuviot.
Paljas rakkaus
sekoittaa kuviot
Paljaasta rakkaudesta kertovat useat
runot, iskelmät ja elokuvat.
– Se on se villi voima, joka sekoit-
taa kuvioita ja panee ihmiset tekemään
asioita, joita he eivät haluaisi tehdä. He
eivät mahda tilanteelle mitään, koska
heitä ohjaa suurempi hallitsematon
voima, rakkaus.
Ehrnroothin mielestä paljaas-
sa rakkaudessa kaksi ihmistä haluaa
kohdata ja nähdä toisensa mahdolli-
simman läheltä.
– Se ei ole viettirakkautta, joka
palvelee suvunjatkamista, eikä se ole
lähimmäisenrakkautta, joka palve-
lee hyvän yhteiskunnan tai yhteisön
muodostamista. Se ei ole myöskään
itserakkautta, joka palvelee ihmisen
oman minä laajentamista ja kuolemat-
tomaksi tekemistä.
Rakkaus on inhimillinen perus-
kokemus, ja siksi sitä on Ehrnroothin
mielestä tärkeää tutkia.
– Avioliittoinstituution merkitys
on muuttunut, ja melkein puolet sol-
mituista avioliitoista päättyy eroi-
hin. Samalla syntyy uusia suhteita.
En usko, että rakkaussuhteita syntyy
aikaisempia vuosikymmeniä enem-
män. Erojen määrää on varmaan li-
sännyt naisten taloudellisen aseman
koheneminen.
Ehrnroothilla siinä vaiheessa, että hän
kirjoittaa aiheesta kirjaa.
– Peruslähtökohtana on ajatus, et-
tä hyvä elämä mielletään järjen oh-
jaamaksi hallituksi prosessiksi. Kuvi-
tellaan, että ihminen voisi hallita ja
kontrolloida elämäänsä. Rakkaus on
yleisen käsityksen mukaan hyvän elä-
män edellytys. Ihminen ei voi olla on-
nellinen, jos häneltä puuttuu rakkaus.
Ristiriidan hyvän elämän ja rak-
kauden välillä aiheuttaa Ehrnroothin
mielestä tosiasia, että rakkaus ei ole
kenenkään hallittavissa.
– Me haluamme elää hyvää elä-
mää ja hallita sitä, mutta hyvän elä-
män keskeinen elementti, rakkaus, ei
ole meidän hallittavissamme. Tästä
syntyy hyvän elämän paradoksi, joka
on tämän hankkeen peruslähtökohta.
Ehrnrooth pohtii myös, onko rakkau-
den täyttymys lainkaan mahdollinen.
– Usein nämä tilanteet kuvataan
kirjallisuudessa ohimenevinä vaiheina,
jolloin rakkaus ei saavuta koskaan lo-
pullista täyttymistään. Ne ovat kuiten-
kin ihmisille kokemuksia, jotka tuntu-
vat tärkeimmiltä elämässä.
Usein kirjailijat tarvitsevat rakas-
tumisen, että pääsevät vauhtiin kir-
joittamisessaan. Tästä on hyvä esi-
merkki
Mika Waltari
, joka kirjoitti
rakkauden huumassa
Sinuhe egyptiläi-
sen
. Waltari on kuvannut romaanis-
saan
Neljä päivänlaskua
fiktiivisesti
aikaa, jolloin kirjoitti
Sinuhe egypti-
läistä
. Waltari on Ehrnroothin mieles-
tä kuvannut siinä hienosti kaipausta,
joka johtuu siitä, että Waltari ei vie-
nyt rakkautta loppuun asti missään
vaiheessa.
– Siinä jää sieluun kaiherrus, niin
kuin neulankärki kaivertaisi sim-
pukkaa.
l
Valtiot. tohtori, dosentti Jari
Ehrnrooth sai 25 000 euron
apurahan 27.2.2011 hallitsema-
tonta rakkautta ja hyvän elämän
ristiriitaista kokemusta käsittele-
vään väitöksen jälkeiseen tutki-
mukseen.
”
Ihminen tarvitsee
rakkaussuhdetta
kokeakseen
olevansa olemassa.
Rakkauden
kohteesta tulee
oman minuuden
säätelijä.
Usein ollaan huolestuneita, pysyy-
kö avioliitto instituutiona. Yhtä hyvin
pitäisi Ehrnroothin mielestä olla huo-
lestuneita siitä, voiko rakkaus toteutua.
– Meillä on hassua tuskailua sii-
tä, miksi avioliitot eivät kestä. Ne ei-
vät kestä siksi, että ihmiset rakastuvat
uudestaan johonkin toiseen. Aiemmin
ihmiset elivät kaksoiselämää ja pitivät
yllä rinnakkaissuhteita.
Rakkaus tekee
elämästä hyvän
Hallitsematon rakkaus ja hyvän elä-
män ristiriidan kokemus -tutkimus on
