26
lä tai aineellisten menetysten arviointi.
Tarkastelen sotaa yksilöiden arjen ko-
kemusten kautta. Etnologinen tutki-
mukseni lähestyy sotahistoriaa. Otan
kantaa suomalaisen sotilaan kuvaan.
Rakkaudella monet kasvot
Pehkosen mukaan miehet kuvaavat
rakkauskäsitteen avulla suhdettaan
asioihin ja ihmisiin, jotka he kokevat
tärkeiksi. Sota-ajalle ominainen senti-
mentaalisuuteen asti menevä romantti-
nen rakkauskerronta välittää kirjeissä-
kin kokemuksen suhteesta rakastettuun.
– Miehet ovat omaksuneet hyvin
romanttisen rakkauden yhden perus-
ajatuksen: jokaiselle on olemassa joku,
se yksi ja ainoa oikea. He kertovat vuo-
laasti, miten onnellisia he ovat tämän
oikean löydettyään. Miehet korostavat
rakastettunsa hyviä piirteitä ja hänen
kasvattavaa ja moraalisesti kohottavaa
vaikutustaan. Ikävistä puolista vaie-
taan. Rakkauskerronta on äärimmäisen
romanttista, modernia ja moniulotteista.
Nainen oli tärkeä hahmo sodan
aikana. Lotat nostettiin jalustalle pro-
pagandassa, naisen merkitystä koti-
rintamalla ja synnyttäjänä korostet-
tiin. Naiset nähtiin myös kansakunnan
moraalisena selkärankana.
– Kirjeiden miehet kertovat olevan-
sa niin rakastuneita, että eivät enää
edes juo viinaa. Nainen on paranta-
nut heidät.
Pehkosen mukaan sodassa, kuole-
man läheisyydessä, moraali höltyi suh-
teessa menneeseen ja tulevaan. Ajas-
sa oli silti vielä tarkkaan kontrolloitu
käyttäytymisnormisto. Kaipuusta ja
kuvitelmista rakentuva rakkausker-
ronta tarjosi sotilaille pakopaikan ja
muistelun tilan, jossa rakastetun koh-
taaminen mahdollistui edes kuvitel-
missa. Miehet käyttävät myös välimat-
kaa, saavuttamattomuutta, kerronnan
välineenä kuvastamaan tunteensa voi-
makkuutta. Jatkosodan aikana tehtiin
kaihoisaa viihdemusiikkia. Miehet
käyttävät kirjeissään samaa retoriik-
kaa ja lainaavat iskelmien sanoja.
– Usein sanotaan, että seksuaalisuu-
desta ei rintamakirjeissä kirjoitettu. Tut-
kimistani kirjeistä paljastuu kuitenkin
suoria viittauksia pariskuntien yhteisiin
eroottisiin hetkiin. Ne avaavat mielen-
kiintoisen näkökulman kahden ihmisen
väliseen seksuaalisuhteeseen sota-aika-
na. Tämäkin on uusi tutkimuslöytö.
Sotilaan epäseksuaalinen rakkaus
ilmenee huolena naisensa jaksamisesta
isännättömässä talossa. Maatilalla on
tehty työtä rinta rinnan. Miten kylvöt
ja puun hakkuu nyt onnistuvat, koet-
teleeko raskas työ vaimon terveyttä?
Mies antaa kirjeessä ohjeita viljelysten
hoitoon ja osallistuu ”sieltä jostakin”
kotirintaman elämään. Hän haluaa olla
läsnä. Lomat ovat ajallisen kiinnityk-
sen pisteitä, niitä odotetaan hartaasti.
Pelko naamioituu uneksi
Väsymyksestä kertominen liittyy vah-
vasti unien kuvailuun, jolla miehet pal-
jastavat pelkojaan ja arimpia, haavoittu-
vimpia tuntojaan. Uni mahdollistaa ajan
ja paikan kerronnan rikkomisen. Unis-
sa miehet pyrkivät pois sodan todelli-
suuden kahleista. Pehkosen tutkimuk-
sessa on uutta myös transgressio eli unet
ja unenomainen kerronta. Miehet raken-
tavat romanttisia transgressiivisia tiloja:
”Tavataan taas sillä rakkaalla kalliolla...”
– Unesta kertomista ei pidetty vaa-
rallisena tai ongelmallisena, sillä ’sehän
oli vain unta’. Paljon vaikeampaa olisi
ollut kirjoittaa toisen menettämisen pe-
losta tai epävarmoista tulevaisuuden
haaveista, tai vuodattaa pettymystään
sotaa kohtaan, Pehkonen sanoo.
Pitkinä eron aikoina miehet kirjoit-
tavat uskollisuudesta ja viittaavat nai-
sen moraaliseen ylemmyyteen. Musta-
sukkaisuutta ei ilmaista suoraan, mutta
se tulee ilmi unien kuvailussa: ”Näin
unessa sinut vieraan miehen syleilys-
sä omalla kohtaamispaikallamme...”
Naisen uskollisuutta korostetaan ja pe-
tollisuutta pelätään. Onko turvallises-
ti uneksi puettu kertomus uhkaus tai
oman pelon ilmaus?, Pehkonen pohtii.
– Aiemmassa sotakirjetutkimuk-
sessa ei ole tullut ilmi, että miehet to-
della kirjoittavat näistä asioista.
Pehkonen muistuttaa, että sensuuri
kontrolloi kenttäpostin sisältöä. Oletet-
tavasti nämäkin miehet olivat mietti-
neet kirjeidensä sisällön tarkkaan. Kun
sota etenee, se arkipäiväistyy. Naimi-
sissa oleva mies sivuuttaa toisinaan
sensuurin ja lähettää kirjeitä vaimol-
leen myös lomalle lähtevien kotikylän
poikien mukana.
Isänmaanrakkaudesta
pettymykseen
Kirjeiden sotilas on vaatimaton, ko-
tinsa puolesta taisteleva maanviljelijä.
Pehkonen tutkii kirjeistä myös miesten
isänmaanrakkauden sisältöä. Jokaiselle
muodostui siitä omakohtainen käsitys.
– Näiden miesten kirjeistä käy hy-
vin ilmi se, että heille isänmaa mer-
kitsee kotitilaa ja rakkaita ihmisiä. He
kertovat taistelevansa rintamalla ko-
tinsa ja perheensä puolesta. Isänmaan-
rakkauden tunnot vaihtelevat sodan
alkuhetkien kuherruskuukaudesta so-
dan loppua kohti kasvavaan pettymyk-
seen. Hyökkäysvaiheen innostus laan-
tui asemasotavaiheen puuduttavaan
paikoillaan oloon, eikä yltiöisänmaal-
lisuus enää puhutellut rivimiehiä.
Kirjeiden miehet eivät omaksu-
neet uhriajattelua, jonka mukaan yksi-
lö kaatukoon kansakunnan tavoitteen
puolesta. Perheellinen mies koki sen
jopa vastenmielisenä. Jatkosodan tar-
peellisuus jäi molemmille hieman epä-
selväksi. He tiedostivat, etteivät katso
enää koskaan maailmaa samoin silmin
kuin ennen sotaa.
Pehkosen väitöskirjan viimeisen
luvun otsikkoon kiteytyy olennainen:
Tunteva sotilas.
l
Fil. lis., yhteiskuntat. maisteri
Erkka Pehkonen sai 27.2.2011
Taru, Ilmari ja Pentti Mannisen
rahastosta 21 000 euron suurui-
sen apurahan kerrottua kokemusta
nälästä, kylmästä ja rakkaudesta
jatkosodan aikaisessa kirjeenvaih-
dossa käsittelevään väitöskirja-
työhön.
