tua esittävä
Portti
-pleksiteos oli yksi.
Think box
-teos, puukehikon sisälle
rautalankojen varaan asetetut lasten
kuvat, toinen.
Pelimiehet
-maalaus, jossa vastakkain olevien kahdenmiehen
pään sisään oli liimattu kuvat vähäpukeisista naisista ja taaloista, aiheutti
yhdessä vankilan työntekijässämielipahaa. Hän koki teoksen naisia loukkaavana ja korosti, että hänen työntekijänä ei ole pakko altistua tällaiselle
kuvamateriaalille.
– Puhuin teoksen puolesta. Koin, että tämä oli yksi tapa, jonka avulla vangit pystyivät purkamaan vankilamaailman kliseitä. Vankilan johto ymmärsi
niinminun kuin vankienkin lähtökohdan, Sara-Elina Rapo kertoo.
Omassa työssään Sara-Elina purki tätä välikohtausta. Tuloksena oli
naisena työskentelyä vankilassa käsittelevä
Ei ole lupa olla altistumatta
-valokuvateos, jossamallin päähän on
asetettu kommandopipo ja vartalolle
heijastettu tatuointeja.
Toiseen omaan teokseensa hän sai
virikkeen tiiliskiven palasista, joiden
kulmat olivat hioutuneet. Näin hän koki käyneenmyös taidetyöpajan osallistujille. Puhumaton ryhtyi puhumaan.
Taidepajan vieressä suosittua punttien nostelua harrastaneet eivät pystyneet häiritsemään omiin mielen maisemiinsa keskittyviä.
Taiteesta eväitä tulevaan
Tulevana kesänä ja ensi vuonna taidetyöpaja-projekti alkaa neljässä vankilassa: Sulkavan, Naarajärven ja Laukaan avovankiloissa sekä Mikkelin
vankilassa.
– Taidetyöpajastani oli kiirinyt tietoa eri puolille maan vankiloihin ja
rikosseuraamuslaitokseen. Ehdotus
taidetyöpajan järjestämisestä otettiin avosylin vastaan, Sara-Elina Rapo
iloitsee.
Yhteisötaiteen yksi periaate on, että jokainen työ on arvokas. Tärkeintä
on tekeminen.
– Kun vankilassa rikoksesta saatu
tuomio on koko ajan läsnä, taidepajassa päällä leijuva tuomio katoaa vähäksi aikaa. En tiedä, mitä rikoksia osallistujat ovat tehneet enkä kysy. Tämä
ei tarkoita, että hyväksyisin rikokset.
Taidetyöpajan on tarkoitus tuottaa
voimauttavia kokemuksia, niin että
ihminen voisi rakentaa elämää vankilan jälkeen, Sara-Elina Rapo kuvaa.
Vajaan puolentoista vuoden rangaistuksen vankilassa omaisuus- ja
väkivaltarikoksista kärsinyt ja viime
vuoden lopulta siviilissä sen jälkeen
siipiään koetellut 26-vuotias mies koki taidetyöpajan mukavaksi ajanvietteeksi, joka antoi eväitä miettiä omia
tekemisiään.
– Kyllä se on itse tajuttava, mikä on
mennyt vikaan. Taidetyöpajassa sai
olla oma itsensä ja Sara oli helposti lähestyttävä. Sara ei tuominnut, puhui
niin kuin ihmiselle normaalisti puhutaan, mies koki.
w
Sara ja pahat pojat tai Sara ja
tuhma tusina. Näin nimesivät
vangit tämän valokuvan. Sara-
Elina Rapo tartutti iloisella
olemuksellaan hyvää mieltä ja
tulevaisuuden uskoa vankeihin.
Ryhmässä oli kaikkiaan
kymmenen vankia. Kun kaksi
vapautui, kaksi uutta tuli tilalle,
ja taiteen vaikutuspiiriin pääsi
kaikkiaan tusina vankia.
”Kun vankilassa
rikoksesta saatu
tuomio on koko ajan
läsnä, taidepajassa
päällä leijuva tuomio
katoaa vähäksi aikaa.
En tiedä, mitä rikoksia
osallistujat ovat
tehneet enkä kysy.
Tämä ei tarkoita, että
hyväksyisin rikokset.
Kuvataiteilija
Sara-Elina Rapo
sai
45 000 euron apurahan Artturi
ja Aina Heleniuksen rahastosta
kuvataidetyöpajakokonaisuuden
toteuttamiseen ja näyttelyiden
järjestämiseen vankiloissa.
34
