Asenteet virtuaalisuremiseen ja
vainajan muiston kunnioittamiseen
näyttävät Haverisen aineiston ja in-
ternetin keskustelupalstojen perusteel-
la edustavan pääasiassa ääripäitä. Suo-
messa virtuaalisuremista paheksutaan
jyrkemmin kuin muualla. Varsinkin
vanhemmat ihmiset pitävät virtuaali-
muistomerkkejä pinnallisina, häpeäl-
lisinä, outoina tai jopa kammottavina
muistelutapoina. Myönteisten asentei-
den taustalla on yleensä jo aikaisempia
kokemuksia vastaavanlaisesta muista-
misesta ja sosiaalisuudesta.
Tieten tai tahattomasti
2000-luvun antropologi tekee virtu-
aalista kenttätyötä. Haverisen kenttä
muodostuu sekä kaksiulotteisista et-
tä näennäisesti kolmiulotteisista virtu-
aalitiloista.
– Kaksiulotteisilla tarkoitan in-
ternetsivuja ja -sivustoja. Kolmiulot-
teisuus liittyy vahvasti verkkopelei-
hin. Olen koonnut tutkimusaineistoni
Suomessa, Yhdysvalloissa ja Isossa-
Britanniassa vuosina 2007–2012. Se
koostuu verkkohaastatteluista, kol-
mesta verkkokyselystä sekä sivustojen
osallistuvasta havainnoinnista ja sen
muistiinpanoista. Pyrin niiden avulla
hahmottamaan virtuaalisiin kuoleman-
rituaaleihin liittyviä asenteita ja mie-
likuvia.
Tutkimuksen nuorin vastaaja on
14-vuotias, vanhin 70. Yli puolet on
naisia, useimmat 20–40-vuotiaita. Kuo-
lema on arka aihe. Siksi jotkut haasta-
teltavat haluavat pysyä tutkimuksessa
nimettöminä.
Haverisen tutkimusaineisto jakau-
tuu kahteen ryhmään.
Suunniteltuja
muistomerkkejä
ovat tietoinen yhtei-
söllinen toiminta, virtuaalihautajaiset
ja muistoseremoniat kuten online-verk-
kopelit virtuaalitiloissa, läheisten muo-
dostamat virtuaaliset muistomerkit,
virtuaalihautausmaat sekä muistovide-
ot.
Suunnittelemattomia muistomerkke-
jä
ovat vainajan virtuaaliaktiivisuuden
ympärille muodostunut tahaton muis-
totoiminta, esimerkiksi sosiaalisen me-
dian profiilisivut, verkkopäiväkirjat,
kotisivut ja YouTube-videot.
Verkkoyhteisö suree
pelaajan kuolemaa
Haverinen on valinnut lukemattomista
vaihtoehdoista tutkittavaksi kaksi län-
simaissa suosittua reaaliaikaista verk-
koyhteisöä:
World of Warcraft
-fanta-
siaverkkoroolipelin sekä
Second Life
-virtuaalimaailman. Ne ovat saman-
tyyppisiä ns. avatarilla ohjattavia pe-
lejä, jotka mahdollistavat roolipelaami-
sen. Pelaajat pitävät yhteyttä toisiinsa
myös sosiaalisessa mediassa.
– Pelaajan kuolema vaikuttaa myös
virtuaalimaailmaan, sillä yhtäkkiä pe-
lissä syntyneestä sosiaalisesta verkos-
tosta puuttuu yksi jäsen. Muistoritu-
aalien avulla menetystä on helpompi
käsitellä. Pelaajayhteisö voi järjestää it-
se pelissä muistotilaisuuden, integroida
peliin kiinteän muistomerkin tai raken-
taa pelimaailmaan oman muistolehdon
tai -puiston. Surevat voivat mennä sin-
ne milloin haluavat joko yksin tai yh-
dessä, Haverinen kertoo.
– Olen käynyt itsekin pelaajan hah-
mossa online-verkkopeleihin peruste-
tuilla muistomerkeillä. Haastattelin
pelaajia ja havainnoin, millaisia vi-
suaalisia ja ”fyysisiä” ominaisuuksia
muistomerkeissä on käytetty.
Muistosivulta tukea
ja voimaa
Internet tarjoaa sekä yksityisiä et-
tä julkisia paikkoja muistamiseen ja
osanoton ilmaisemiseen. Yksittäisiä
suomalaisia muistosivuja on luotu jo
vuosien ajan kotisivujen tai blogin eli
verkkopäiväkirjan yhteyteen. Suoma-
laisia muistovideoita ja -ryhmiä on
tehty muun muassa YouTube-video-
palveluun ja Facebook-yhteisöpalve-
luun. Ryhmien jäsenmäärä vaihtelee
muutamasta kymmenestä jopa use-
aan tuhanteen. Facebookia käytetään
myös tiedottamiseen: kerrotaan vaka-
vasti sairastuneen läheisen voinnin
muutoksista ja hautajaisten yksityis-
kohdista.
Nuoret omaksuivat virtuaaliset
kuolemarituaalit Kauhajoen ja Jokelan
koulusurmien jälkeen.
Suomalaiseen hautaustapakulttuu-
riin kuuluu hautajaisten valokuvaami-
nen. Hautajaiskuvia käytetään myös
muistor yhmissä ja muistomerkki-
sivuilla. Esimerkiksi Facebookin muis-
tosivulle voidaan luoda kuvakansiot,
joissa hautajaisilla on oma osionsa. Ku-
vakollaasin rakentaminen luo yhteisöl-
lisyyttä samaan tapaan kuin valoku-
va-albumin katselu. Kuvia katsellaan
mielellään, vaikka ne herättävät surul-
lisia tunteita.
Yksitoista vuotta sitten avatussa
-palvelussa palaa
yli 300 000 virtuaalista muistokyntti-
lää. Päivittäin sivustolla vierailee sa-
toja muistelijoita. Paljon kynttilöitä
sytytetään myöhään illalla ja aamu-
yöllä.
Ensimmäinen suomalainen viralli-
sesti ylläpidettävä muistomerkkisivusto
avautui keväällä
2011 Espoon seurakuntayhtymän pal-
veluna. Muistosivun perustaja voi kut-
sua mukaan kaikki vainajan tunteneet.
Suuri osa sisällöstä on yksityistä. Lä-
heiset voivat kirjoittaa sivulle muistoja
ja tarinoita vainajasta, jakaa valokuvia,
videoita ja omia tuntojaan sekä sopia
vaikka haudanhoitovuoroista ryhmän
muiden jäsenten kanssa. Yhdysvallois-
sa muistosivuja on perustettu vuodes-
ta 1996.
Virtuaalimuistomerkkien aktii-
vinen käyttöaika on noin puoli vuot-
ta. Vuoden jälkeen sivustolla käydään
vuosipäivinä tai silloin, kun joku kir-
joittaa sinne uuden viestin. Toisaalta
muistosivuja tehdään jopa vuosikym-
men sitten kuolleille läheisille. Surulla
ei ole aikarajaa.
l
Fil. maisteri Anna Haverinen sai
21 000 euron apurahan 27.2.2012
suru- ja kuolemarituaalien virtu-
alisaatiota käsittelevään väitös-
kirjatyöhön.
27
