K
esä 2014, Puola. Japa-
nilaisen puutarhan
lähelle on pysäköi-
ty pieni kioskivaunu.
Myynnissä on erilai-
sia kahveja ja teelaa-
tuja. Keksit on ladattu kauniiseen la-
sipurkkiin, kioskin eteen on aseteltu
muutamia taittotuoleja. Tuotteissa
on ripaus luksusta, esillepano on vii-
meistelty ja liikuteltavan kahvikioskin
konsepti on kekseliäs ja ketterä.
Kais-
la Pirkkalainen
ottaa kioskista muis-
toksi kuvan.
Talvi 2015, Kolkontaipale, Ranta-
salmi. Kaisla on yksin kotona lasten
kanssa Laboratorioteatteri Fenni-
can harjoitus-, toimi- ja asuintilassa,
Kolkontaipaleen vanhalla koululla.
Naapuri käy traktorilla työntämässä
pihaan tallaantuneen paksun lumi-
kuntan pois. Toinen naapuri tuo pi-
haan kahdeksantoista mottia puoli-
metrisiä halkoja. Hiljaisuus on hiljaista
ja pimeä on pimeää, mutta Linnunrata
kirkas, samoin idea kulttuurikiskas-
ta. Se ei synny hitaasti ja luonnostel-
len vaan kerralla. Mutta katsotaan vä-
hän, mistä kiskalle on tultu.
Itäsuomalainen maaseutu on toi-
mintaympäristönä erityinen, ja haas-
teet arjessa ja työssä toisenlaisia kuin
kaupungissa. Välimatkat ovat pitkiä,
ihmiset hajallaan, harmaantuneita ja
harvenevia. Laboratorioteatteri Fen-
nican Kaisla Pirkkalainen ja
Mika Juu-
sela
ovat tehneet tässä toimintaym-
päristössä ensisijaisesti taiteellista
teatteria jo kymmenen vuotta.
– Toimiminen on ihan erilaistamaal-
la, kuin kaupungissa, vaikka kaupunki
olisi Varkaus, Mikkeli tai Savonlinna,
kertoo Kaisla. Maalla kaikki pitää luo-
da itse: rahoitus hakea, paikka etsiä.
Taiteilijalta vaaditaan yrittäjäasennet-
ta, Mika Juusela jatkaa.
Vähintäänkin luovaa otetta tarvi-
taan myös, kun pyöritetään vapaata
ammattiteatteria, jolle mikään ei tu-
le annettuna. Filosofiassa vapaus on
ihmisyyden korkein ilmentymä: myös
teatterissa vapaus on filosofiset mitta-
suhteet saava arvo. Vapaudesta pide-
tään kiinni, muuten työstä katoaa ilo
ja työstä tulee raskasta ja kuluttavaa,
Kaisla Pirkkalainen miettii. Vapaus ja
laatu ovat asioita, joista Fennicassa ei
ole suostuttu tinkimään.
Ympäristön lisäksi haasteita ja ta-
voitteita syntyy teatterin sisältäpäin.
Laboratorioteatterityöskentely on
puolalaisen Jerzy Grotowskin kehit-
tämä lähestymistapa teatteriin. Työs-
kentelyote on tutkiva: teatteria ei teh-
dä produktio edellä, ja vaikka tulosta
tulee, valmista ei tule ikinä, sillä inst-
rumenttia – näyttelijäntyön tekniik-
kaa – voi aina hioa. Metodeja ei sinänsä
tunnusteta, mutta jokainen näytteli-
jä etsii oman metodinsa, joka löytyy
treenisalissa psykofyysisten harjoit-
teiden avulla. Työ laboratorioteatte-
rissa on elinikäistä oppimista. Kaisla
Pirkkalainen ja Mika Juusela treenaa-
vat, hakevat oppia ja virikkeitä sekä
tapaavat kollegoitaan säännöllisesti
myös ulkomailla.
Palataan kiskalle. Tammikuussa
2015 puukeskuslämmityksen ja las-
tenhoidon lomassa Kaisla Pirkkalai-
nen juo teetä, soittelee verkostoaan lä-
pi ja kokoaa paikallisten tuottajien ja
ystävien ideoita ruutupaperille. Idea
kulttuurikiskasta alkaa konkretisoi-
tua sanoiksi ja numeroiksi. Taulukko-
laskelmaohjelma tökkii. Lopulta Kaisla
Pirkkalainen rakentaa rahoitussuun-
nitelman taskulaskimen avulla.
Fennica on perustettu aikanaan vie-
mään ammattiteatteria sinne, missä
sitä ei ole totuttu näkemään, hän ker-
too. Kiska tulee olemaan työkalu, jolla
Fennica voi toteuttaa yhtä alkuperäi-
sistä ideoistaan ja tarjota uusia estra-
deja sinne, missä ihmisillä ei ole tai-
teen esittämiseen tai kuluttamiseen
itsestään selviä edellytyksiä, edistää
taiteen ja kulttuurin tasa-arvoista
saatavuutta sekä tarjota työmahdol-
lisuuksia ammattilaisille. Kulttuuri-
kiskasta on tarkoitus rakentaa ketterä
ja hakeutuva työväline, jonka tarkoitus
Vapaa ammattiteatteri, toimintaympäristönä maaseutu, toimintatapana
laboratorioteatteri. Tavoitteena kulkea laatu edellä ja tuottaa ohjelmistoa,
jossa kepeäkin on taidokasta. Näistä raaka-aineista Laboratorioteatteri
Fennica rakensi Etelä-Savon Kulttuurirahaston kärkihankkeen.
Kulttuurikiskalla
nähdään!
TEKSTI Jenni Joru
KUVA Sampo Luukkainen
30
