Henkilökuvassa
Juhana Lassila on kotoisin
Kokkolasta.
– Hyvään pohjalaiseen tapaan Kristallivirta tuli tu-
tuksi, vaikka kotini ei ollutkaan erityisen uskonnol-
linen. Lassila opiskeli Suomen kirjallisuutta, filosofiaa ja
taidehistoriaa Tampereen yliopistossa ja valmistui
filosofian maisteriksi 2001. – Olen kohta kolmannen-
toista vuoden jatko-opiskelija.
– Filosofiaa lukiessani tajusin, että ihminen on tuo-
mittu vapauteen. Mutta vapaus tarkoittaa myös vas-
tuuta. Lassila toimi Keski-Pohjanmaan rahaston sihtee-
rinä 1999–2002 ja asiamiehenä 2003–2008, viimei-
set vuodet myös maakunta-asiamiehenä. Kokkolasta
hänet kutsuttiin keskusrahastoon apurahoista, kult-
tuurihankkeista jamaakuntarahastoista vastaavaksi
asiamieheksi. Lassila toimii myös Suomen Kulttuuri-
rahaston Kannatusyhdistyksen toiminnanjohtajana.
– Kulttuurirahaston työllä onminulle henkilökohtai-
nen merkitys. Elämäni oivalluksia olen löytänyt mm.
teatterista. Myös tieteiden kehittymiseen apurahat
ovat tärkeitä. Isäni kuoli parantumattomaan sairau-
teen, mutta lääketiede pyrkii löytämään siihen hoito-
keinoja. Minulle on tärkeää olla mukana työssä, jolla
on kauaskantoisia vaikutuksia.
Puolestapuhujia kautta maan
Kannatusyhdistys on 2000 jäsenen valtakunnallinen
verkosto. – Kulttuurirahasto ei saa sortua varakkaan
säätiön elitismiin, vaan sen tulee pitää yhteyttä koko
maahan. Uskon, että jatkossamyös Kannatusyhdistys
on Rahastolle tärkeä kulttuurin peili. Vastedes halu-
amme innostaa jäseniä tunnistamaan kulttuurin tar-
peita ja tekemään myös aloitteita, joita voisimme ra-
hoittaa. Tehostamme yhdistyksen viestintää uusilla
välineillä, Lassila lupaa.
Jos Rahaston hankkeista pitäisi nostaa esiin merki-
tyksellisimmät, Lassila valitsisi saamen kielten elvy-
tyshankkeet. Hän muistuttaa saamelaisten taannoin
luhistetusta itsetunnosta ja uskoo, että Rahaston tu-
ella saamen kielten säilyminen voidaan turvata seu-
raavien sukupolvien ajaksi.
Kauneutta jäljittämässä
Työpäivän jälkeen Lassila lähtee pitkälle juoksulenkil-
le. – Juoksen noin maratonin viikossa, rantoja pitkin,
ja kuuntelen samalla musiikkia.
Lastensa Iitun ja Elmerin sekä puolisonsa, taidehis-
torioitsija
IraWestergårdin
kanssa yritetään nähdä uu-
sia maita aina kun mahdollisuuksia on.
– Koko Suomi leikkii -hankkeemme osuu siinä yti-
meen, että tarvitsemme lisää kiireetöntä aikaa lastem-
me kanssa. Tuottavuusvaade ei saa sokaista.
–Miten saada yhä laajemmin ihmiset hyvän jamerki-
tyksellisen taiteen piiriin jamiten saada tieteen tulok-
set yhä paremmin osaksi yhteiskunnallista päätöksen-
tekoa. Siinä taas pari kiinnostavaa kysymystä jatkoon.
Juhana Lassilan mielimaisemassa siintävät tuntu-
rit ja vedet. Piilopirtti Inarissa Hammastunturin erä-
maan ja Lemmenjoen kansallispuiston kupeessa kut-
suu nauttimaan karunkauniista luonnosta kaikkina
vuodenaikoina. – Kun on riittävän helsinkiläinen olo,
on hyvä lähteä pohjoiseen, Lassila sanoo.
Kun veneen kokka karahtaamökkirantaan, tulee le-
volliseksi. Voi laskea verkot kirkkaaseen erämaajär-
veen, nousta tunturille. Seurata, miten pilvet jutaavat
taivaan poikki. Havahtua hiljaisuudesta, kun joutsenet
kaiuttavat joikujaan mökin yli lentäessään. – Liikutun
vahvasti, kun joutsenet tulevat ja lähtevät. En voi suh-
tautua niihin vain lintuina, niissä on niin paljon symbo-
liikkaa. Mielessäni onuseinNils-AslakValkeapään runo:
Kuuletko elämän ääniä
kohinassa joen
suhinassa tuulen
Siinä kaikki mitä haluan sanoa
kaikki
Elämän äänien kuuntelija
Asiamies Juhana Lassila ei niele maailmaa
sellaisena kuin se aluksi näyttäytyy. – Mitä tapahtuu
todella? Pentti Saarikosken kysymys on tavattoman
tärkeä. Toinen puoli minua on kysyä: entä jos. Eli
mitä vaihtoehtoisia maailmoja meillä olisi?
TEKSTI Mariitta Hämäläinen KUVA Heikki Tuuli
25
