25
”
Vaikkei siitä niin
tykkäisikään,
pääasia on, että
sisällä liikahtaa
jokin.
MAAKUNNAT
2 01 2
-M
aaseudulle saa mo-
nipuolista kuvatai-
detta nähtäville,
kunhan on h iu-
kan luovasti hullu, rohkea ja ennak-
koluuloton, sanoo
Sirpa Ikala-Suoma-
lainen
. Vehmaan kirjastossa on tämän
kirjasto-ja kulttuuritoimenjohtajan
ansiosta ollut parin vuosikymmenen
mittaan esillä niin harrastajien kuin
ammattilaistenkin kuvia ja veistoksia.
Vehmaa sijaitsee Vakka-Suomes-
sa, vajaan tunnin ajomatkan päässä
Turusta. Kunnassa asuu noin 2 400
asukasta, ja sen pääelinkeinoja ovat
alkutuotanto, jalostus ja palvelut. Al-
kutuotanto vaikuttaa myös paikka-
kunnan kirjaston vuodenkiertoon.
- Toukokuu on meillä kirjastossa
hiljaista, koska on maatöiden aika. Ke-
sä taas on vilkas, kun kesäasukkaat
tulevat.
Sirpa Ikala-Suomalainen tuli Veh-
maan kirjasto- ja kulttuuritoimen-
johtajaksi Turusta 1990-luvun alus-
sa, mutta Uudenkaupungin kirjaston
kautta. Hän toi mukanaan energian-
sa, värikkään persoonansa ja rakkau-
tensa kuvataiteisiin. Jälkimmäisen
ensimmäiset merkit tulivat näky-
viin jo 14-vuotiaana, kun hän asteli
turkulaisgalleriaan ja osti omilla ra-
hoillaan ensimmäisen taulunsa.
− Se oli
Frans Toikkasen
kissag-
rafiikkaa ja maksoi 500 markkaa. Työ
on yhä kotiseinälläni, rakastan sitä.
Vehmaalla maaperä oli jo varsin
otollinen kuvataiteelle, sillä kunnas-
sa on vaikuttanut ja vaikuttaa yhä
useita tunnettuja tai vähemmän tun-
nettuja lahjakkaita taiteilijoita. Yksi
jälkimmäiseen joukkoon kuuluneista
on Turun Siunauskappelin alttarifres-
kokilpailun voittanut
Aarne Niinivir-
ta
. Hän kuoli vaatimattomissa oloissa
vuonna 1942.
Ar vostettu, mutta vähän julki-
suudessa esiint yvä vehmaalainen
nykytaiteilija on kuvanveistäjä, mi-
talitaiteilija
Jarkko Roth
. Ikala-Suo-
malainen ei peittele ylpeyttä siitä, että
tämänkaltainen taiteilijapersoona elää
ja vaikuttaa kunnassa.
Akateemikko
Outi Heiskanen
liit-
tyy vahvoin sitein Vehmaaseen. Hänen
isänsä
Tauno Kanervo
oli Vehmaalla
piirieläinlääkärinä 1930 - ja -40-lu-
vuilla, ja Heiskanen on nyttemmin
perustanut vanhempiensa entiseen
virka- ja kotitaloon taidegallerian,
Oheistaidetalon. Myös talon yhteydes-
sä olleesta hevossairaalasta on tulossa
taiteen monitoimitila.
Vehmaan Vikaiset
Mutta kirjaston näyttelyketju, se sai
alkunsa taidegraafikko
Juhani Vi-
kaisesta.
Ikala-Suomalainen järjesti
hänen kanssaan taidenäyttelyn Vak-
ka-Suomen päiville vuonna 1995.
- Vikaisten taiteilijasuku on ko-
toisin Vehmaalta, joten siitä löytyi
upea teema päiville. Tutustuin näyt-
telyä tehdessä Juhaniin, ja sittem-
min meistä on tullut hyvät ystävät.
Esimerkiksi näyttelyripustuksessa
hän on ollut erinomainen opettaja ja
neuvoja. Ripustus on olennainen osa
esillepanoa.
Vakka-Suomen päivien jälkeen
Sirpa Ikala-Suomalainen raivasi kir-
jastoon pienen näyttelytilan, ja sii-
tä alkoi näyttelyiden järjestäminen,
luonnollisesti kaiken muun työn ohes-
sa. Hän on saanut kirjastoon töitä mo-
nipuolisten, koko ajan laajentuneiden
verkostojensa kautta ja pyytämällä
rohkeasti taitelijoita tulemaan Vink-
kilään: Vehmaan keskusta tunnetaan
tällä nimellä. Pakit hän kertoo saa-
neensa vain kerran, muutoin pyydetyt
ovat tulleet mielellään.
Matalan kynnyksen galleria
Kunnankirjasto on taiteelle hyvä paik-
ka olla näkyvillä, koska se on matalan
kynnyksen galleria, Sirpa Ikala-Suo-
malainen sanoo. Hänen vakaumuk-
sensa on, ettei taiteen tarvitse aina ol-
la miellyttävää tai jotenkin laimeasti
ihan kivaa.
− Vaikkei siitä niin tykkäisikään,
pääasia on, että sisällä liikahtaa jokin.
Me tarvitsemme sitä kaikki. Itse sain
suurta tukea taiteesta, musiikista ja
kirjallisuudesta, kun tyttäreni elämä
päättyi kätkytkuolemaan kaksikym-
mentä vuotta sitten.
Sirpa Ikala-Suomalainen sanoo,
että joskus kirjastokävijöiden palaute
esillä olevasta taiteesta turhauttaa ja
toisinaan se on juuri sitä, mikä saa
jaksamaan. Että ihmiset ylipäätään
kommentoivat, keskustelevat ja arvi-
oivat näkemäänsä, ilahduttaa.
– On se hauskaa, kun joku tulee
sitten sanomaan, että ”no nyt on sel-
laista, että määkin ymmärrän!” Että
kun siinä kuvassa on hevonen joka
näyttääkin hevoselta!
Varsinais-Suomen Kulttuurirahas-
tolta saamastaan tunnustuksesta Sirpa
Ikala-Suomalainen oli hyvin otettu.
Häntä lämmitti, että palkinnon kaut-
ta annettiin tunnustusta ikään kuin
kaikille ruohonjuuritason kulttuuri-
puurtajille, joihin hän katsoo kuulu-
vansa.
l
