”
On harmillista, jos
säätiöt koetaan
eliitin lempilapseksi.
KUVA Heikki Tuuli
3
Meidänpä mainetta
mainivat nuo...
S
äätiöiden
ja rahastojen neuvottelukunta teetti keväällä ky-
selyn suomalaisten apurahoja jakavien säätiöiden julkises-
ta kuvasta. Noin tuhat kansalaista otti kantaa 20 suuren
säätiön tunnettuuteen ja maineeseen. Tuloksissa on pal-
jon ajattelemisen aihetta.
Ensinnäkin sekä tietämys säätiöistä että suhtautuminen niihin
korreloivat sosioekonomisen aseman kanssa: koulutetummat tun-
tevat enemmän säätiöitä ja arvioivat niitä myönteisemmin. Työn-
tekijät ja eläkeläiset luottavat vähemmän siihen, että säätiöt toi-
mivat tarkoituksensa mukaisesti. Silti vain kymmenen prosenttia
vastanneista arvioi säätiöiden maineen yleisesti ottaen huonoksi.
Suomen ylivoimaisesti tunnetuimmat säätiöt ovat Suomen
Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä Jane ja
Aatos Erkon säätiö, joka oli keväällä otsikoissa perustajansa kuo-
leman takia. Nämä olivat ainoat säätiöt, jotka tunnettiin laajal-
ti koko kansan keskuudessa. Esimerkiksi Kulttuurirahaston tie-
si 58 prosenttia vastanneista, kun useimpien säätiöiden luku oli
4–29 prosenttia.
Tähän verrattuna enimmät erot säätiöiden maineessa mahtu-
vat virhemarginaaliin. Toisin sanoen vaikka näkyvyys vaihtelee,
säätiöitä arvostetaan melko yhdenmukaisesti. Olemme yhteisvas-
tuussa: yksi säätiö ei vielä tärvele koko säätiökentän mainetta,
mutta yleisemmin kaikkien tekemiset heijastuvat tavalla tai toi-
sella muihin.
Kulttuurirahasto ei ollut mainevertailun kärjessä vaan keski-
vaiheilla, kylläkin aivan kohtuullisella tuloksella. Rahaston tunte-
neista 68 prosenttia pitää sen mainetta hyvänä ja kolme prosenttia
huonona, loput eivät ole varmoja asiasta. Epäilemättä Kulttuurira-
haston suhteellista asemaa kyselyssä heikensi sen laaja ja tasainen
tunnettuus. Useimpien säätiöiden mainetta arvioi vain muutama
kymmenen vastaajaa, jotka tulivat pääosin korkeakoulutettujen eli
valmiiksi myönteisimpien joukosta.
On harmillista, jos säätiöt koetaan eliitin lempilapseksi tai
peräti temmellyskentäksi. Rohkaisevaa on toisaalta se, että mitä
enemmän säätiöistä tiedetään, sitä myönteisemmin niihin suhtau-
dutaan. Epäluulot liittyvät siihen, mitä ei tiedetä tai mitä pelätään
salailtavan. Siksi meidän kaikkien on kerrottava mahdollisimman
paljon itsestämme – eikä vain riemuvoitoista vaan myös vaikeuk-
sista ja miten aiomme voittaa ne. Vilpitön ja uskottava kokonais-
kuva kestää inhimilliset erehdyksetkin.
Hyvän joulun toivotuksin
