Mika Virkkala
sanoo tulleensa tähän päivään suoraan
pelimannikaistaa pitkin. Hän lähti opintielle Järvelän
kyläkoulussa Kaustisella. Kun viulisti ja kaustislaisen
pelimannimusiikin opettaja
Mauno Järvelä
käynnisti
samaan aikaan kylässä lasten näppäritoiminnan, puoli
koulua innostui soittamaan. Näppäreissä eri-ikäiset ja
eritasoiset soittajat toimivat yhdessä. Kaikki haluk-
kaat pääsevät mukaan.
– Pääsimme heti soittamaan yhdessä. Se vei ja piti
mukanaan. Kaustisen poikkeuksellisen vahva viuluperinne on kasvanut jo kansainväliseksi ilmiöksi. Koen
itseni etuoikeutetuksi: olen saanut kasvaa ainutlaatui-
sessa kulttuuriympäristössä, jossa vanhat pelimannit
soittavat nuorten kanssa. Muualla minusta tuskin oli-
si tullut muusikkoa.
Mika Virkkala valmistui musiikin maisteriksi Sibe-
lius-Akatemian kansanmusiikkiosastolta. Hän lähti
virkauralle opinahjoonsa vuonna 2000 projektipäälli-
köksi ja toimii nyt koulutuspäällikkönä Taideyliopiston
Sibelius-Akatemian Seinäjoen yksikössä. Sen populaa-
ri- ja kansanmusiikin maisterikoulutuksesta valmis-
tuu filosofian maistereita Tampereen yliopistoon tai
musiikin maistereita Sibelius-Akatemiaan.
Jo KaustisenMusiikkilukiota edeltävänä kesänäMi-
ka perusti koulutovereiden kanssa bändin ja aloitti
keikkailun. Soittoura jatkui Folkkareissa, Järvelän pe-
limanneissa jamonissamuissa kokoonpanoissa. Kym-
menen viime vuotta Mika on kuulunut nykyaikaistet-
tua perinnemusiikkia esittävään Pauli Hanhiniemi &
Hehkumo -yhtyeeseen. Hän soittaa tässä seitsemän
muusikon yhteisössä mandoliinia, oktaavimandolii-
nia, viulua ja alttoviulua.
– Vastaan päivätyössäni Seinäjoen yksikön johtami-
sesta. Työ on pitkälti hallinnollista: yhteistyöprojektien
vetämistä jamusiikkialan kehittämistä, koulutusta ja
tutkimusta Pohjanmaalla. Hehkumo on tärkeä vasta-
paino, se säilyttää tuntumani musiikin tekemiseen.
Yhteisen hyvän asialla
Mika Virkkala on toiminut monien etelä- ja keskipoh-
jalaisten kulttuuriorganisaatioiden luottamustehtä-
vissä, muun muassa Pohjanmaan taidetoimikunnas-
sa, Seinäjoen elävän musiikin yhdistys Selmu ry:ssä
ja Kaustisen kansanmusiikkiyhteisöissä. SKR on tul-
lut tutuksi vuosien varrella.
– Sain Kulttuurirahastolta vuonna 1996 apurahan
viulun jousen hankintaan. Käytän samaa jousta edel-
leen. Rahasto on tukenut myös useita projektejam-
me. Maakunnalliset soittimet -hankkeen alueellisessa
soitintoimikunnassa edustin sekä Etelä- että Keski-
Pohjanmaan rahastoja.
Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla kulttuuritoiminta pe-
rustuu vuorovaikutteiseen ja verkottuneeseen yhteis-
työhön. Raja-aidat ovat matalat.
– Viihdyn vaikuttajana taustavoimissa. Asiamiehenä
pääsen seuraamaan ja edistämään aitiopaikalta kah-
den aktiivisenmaakunnan taidetta, tiedettä ja kulttuu-
rielämää. Kulttuurirahaston tarina on huikeudessaan
koskettava. Nyt saan toimia pienenä osana yhteisen
hyvän puolesta ja toteuttaa lahjoittajien tahtoa hoito-
kuntien jäsenten ja asiantuntijoiden kanssa. Rahas-
tomme jakavat vuosittain yhteensä lähes puolitoista
miljoonaa euroa.
Mitä tekee pelimanni vapaahetkinään?
– Viihdyn suksilla tasamaalla ja mäessä. Tykkään
tehdä käsillä töitä mökillä ja autotallissa. Harrastan
bussin ajamista, siinäkin saa pitää pyöriä pyörimäs-
sä. Automiesten ympäristö jos mikä on sosiaalinen.
Pelimannikaista vetää
– Olen uudelle utelias ja innostuva, luotettava
ja ehkä sinnikäskin. Näin luonnehtii itseään
pelimanni Mika Virkkala, Etelä-Pohjanmaan
ja Keski-Pohjanmaan rahastojen yhteinen
asiamies.
Teksti Mariitta Hämäläinen Kuva Lauri Virkkala
14
Henkilökuvassa
