Suomen Kulttuurirahasto
SÄÄTIÖ JA KANNATUSYHDISTYS
– kuka Kulttuurirahastossa määrää?
Kun Säätiön ja Kannatusyhdistyksen sääntöjä viime vuonna uudistettiin, avainasemassa oli kaksi
kysymystä: Miten organisoidaan suuren säätiön hallinto tehokkaasti nykymaailmassa ja miksi
Kulttuurirahastolla oikeastaan on Kannatusyhdistys? Joku voisi huomauttaa, että oli jo aikakin
miettiä näitä asioita. Todellisuudessa niitä on mietitty ja niihin on vastattu eri tavoin viimeisen
75 vuoden aikana.
TEKSTI Antti Arjava
H
allinnon tulisi olla virta-
viivaista ja mahdollisim-
man kevyttä. Toisaalta se
ei saa olla niin äärimmil-
leen viritettyä, että yksi-
kin virhevalinta suistaa organisaation
raiteiltaan. Hallinnon tulee sietää ih-
misten sairauksia, väsymystä, kiirei-
tä ja ristipaineita – niin työsuhteessa
kuin luottamuselimissä. Siinä voi ol-
la joustava ja luottamukseen perustu-
va normaalikäytäntö, kunhan taustal-
la on mekanismi, jolla väärinkäytökset
tai inhimilliset puutteet saadaan nope-
asti korjattua.
Kulttuurirahastossa on pitkä koke-
mus moniportaisesta hallintomallista.
Se toimii tehokkaasti, kunhan pidetään
huolta, että luottamuselimet eivät tee
päällekkäistä työtä ja että valvonta on
oikeassa suhteessa riskien suuruuteen.
Hallinnon uudistamisessa on ollut kyse
tämän tasapainon säätämisestä.
Kuten lainsäädäntökin edellyttää,
hallitus vastaa viime kädessä kaikesta,
sekä omaisuuden hoidosta että varojen
käytöstä. Sitä varten hallitus kokoon-
tuu lähes kuukausittain suuntaamaan
tulevia linjoja, samalla kun se vahvis-
taa kymmeniä rutiinipäätöksiä. Toi-
misto organisoi käytännön toimintaa
melko itsenäisesti, mutta vastikkeet-
ta rahaa annetaan säätiöstä ulos vain
hallituksen päätöksellä. Varojen sijoit-
tamisessa hallituksen työrukkanen on
raha-asiain toimikunta.
Kulttuurirahastossa hallitusta
valvoo hallintoneuvosto. Se joutuu
ahkeroimaan lähinnä lukiessaan ta-
lousarviota ja tilinpäätöstä tai Kult-
tuurirahaston suuriin linjoihin liitty-
viä muistioita. Niin kauan kuin kaikki
menee hyvin, hallintoneuvosto voi py-
sytellä taka-alalla ja tyytyä hyväksy-
mään hallituksen esitykset. Mutta jos
jostakin syystä kaikki ei menisi hyvin,
hallintoneuvosto ei olisi hampaaton,
kuten niin monien muiden instituuti-
oiden hallintoneuvostot: se voi vaih-
taa hallituksen koostumuksen mielei-
sekseen.
Mitä sitten tekee Kannatusyhdis-
tys? Sen ensisijainen tehtävä ei ole
pitkään aikaan ollut kerätä rahaa Sää-
tiölle. Siihen se voi vaikuttaa lähinnä
epäsuorasti pitämällä Kulttuurirahas-
ton nimeä esillä sopivissa tilaisuuksis-
sa, liikaa tyrkyttämättä.
Kannatusyhdistyksen jäsenillä on
kaksi keskeistä roolia Kulttuurirahas-
tossa. Ensinnäkin Rahasto haluaa ker-
toa toiminnastaan ulospäin, onhan se
aikoinaan suomalaisten yhdessä perus-
tama. Emme kuitenkaan voisi postittaa
lehtiä ja vuosikertomusta jokaiseen ko-
tiin. Sen tähden Kannatusyhdistykseen
on valittu ihmisiä, jotka ovat kiinnos-
tuneita kulttuurista, seuraavat Rahas-
ton toimintaa ja kertovat siitä eteen-
päin omissa verkostoissaan.
Koska jäsenten tehtävä on tark-
kailla ja vahtia Kulttuurirahastoa,
myös palaute on tervetullutta, silloin
kun siihen on erityinen aihe. Rahas-
tossa on paljon keskusteltu siitä, kuin-
ka aktiivisesti toivoisimme Kannatus-
yhdistyksen jäseniltä ideoita tuleviksi
hankkeiksi. Tällä hetkellä tilanne on
se, että ehdotuksia voi aina esittää,
ja satunnaisesti niitä tuleekin. Mutta
koska meillä ei ole järjestelmää suuren
ideatulvan käsittelemiseen, puhumat-
takaan kaiken toteuttamiseen, emme
ole toistaiseksi ideoita näkyvästi pyy-
täneet. Vuoden kuluttua aloittavan uu-
den johtokunnan ensimmäisiä tehtäviä
tulee olemaan tämän kysymyksen uu-
destaan pohtiminen.
Kannatusyhdistyksen toinen tärkeä
rooli on normaalisti hyvin huomaama-
ton. Nimittäin hallintoneuvoston jäse-
nistä enemmistön valitsee Yhdistyksen
kevätkokous. Se tarkoittaa, että viime
kädessä Kannatusyhdistyksen jäsenet
päättävät, kuka Kulttuurirahastossa
pitää valtaa.
Kannatusyhdistyksen jäseniin koh-
distuu siten poikkeuksellinen vastuu.
Kulttuurirahaston varallisuus on osa
kansallisomaisuutta. Mikäli luottamus-
henkilöt eivät hoitaisi Säätiötä luotta-
muksen arvoisesti, juuri Yhdistyksen
14
